torstai 6. joulukuuta 2012

No onkos tullut kesä...

Naisen mekko
Malli:
SK 4/2012, malli 7
Koko: 40?
Kankaat: Mummolan varastoista

Tämä mekko valmistui jo syksyllä, mutta erinäisistä syistä se päätyy julkaisuun vasta nyt. Myönnetään, onhan se vähän kesäinen kukka- ja perhoskuoseineen. Pitääkö sitä talvella pukeutua synkkiin väreihin? Kehtaisko tässä asussa mennä ihan töihinkin, jos vaihtaisi vielä vaikka tummemman paidan tuonne mekon alle? Vai jätänkö tämän suosiolla odottamaan ensi kesää?


Tekovaiheessa tämä osoittautui oikein epäonnen mekoksi, joten purkamista ei taaskaan voinut välttää. Alun pitäenhän aloin ompelemaan mekkoa äitini toiveesta hänen ostamastaan kankaasta, ja hänen mitoillaan. Tuo Suuri Käsityö -lehden kaava oli kuitenkin mitoitettu lyhyelle naiselle - siis TODELLA lyhyelle naiselle. Kaava osoittautui myös muilta mitoiltaan todella pieneksi. Jos kaavan kokonumero pitäisi paikkansa, tämän mekon pitäisi olla minulle 2-3 numeroa liian suuri. Eipä näytä olevan. Äidilleni sitä ei tarvinnut sitten edes sovittaa päälle... 

Ja lopulta jouduin leikkaamaan vielä koko yläosan uusiksi, koska se kiristi hartioista juuri tuon superlyhyen mitoituksensa vuoksi. Onneksi kangasta oli riittävästi uuteenkin yritykseen. Sitä itse asiassa jäi sen verran, että äidillekin saadaan vielä ensi kesäksi siitä mekko - mutta varmasti jollakin toisella kaavalla.


Loppujen lopuksi jouduin ompelemaan myös vetoketjun kahteen otteeseen, kun alkuperäinen piilovetoketju rapsahti rikki kesken sovituksen. No, sehän on heikko mikä ei käyttöä kestä. Laitoin tilalle sitten ihan tavallisen leninkiketjun.

Ainoastaan yläosa on vuoritettu. Kangas on paksuhkoa puuvillaa, sellaista vähän rouheammin kudottua. Tosi ihana kangas ommella kyllä, ja kuosikin miellyttää silmää. 

tiistai 4. joulukuuta 2012

Orkesteripuku itselle

Olen keskittynyt viime aikoina ompeluissani pääsääntöisesti lastenvaatteisiin. Nyt kuitenkin tuli tarve saada itselle vaate, nimittäin uusi orkesteripuku.
Naisen pitkä iltapuku
Malli:
MODA 2/2005 (malli 4d/e)
Koko: 38/40
Kankaat: Musta sifonki ja
sähköistymätön vuorikangas
Eurokankaasta
Olen soittanut puhallinorkesterissa reilu kymmenen vuotta. Saman ajan minulla on ollut käytössä vanha puku, josta kuva jäljempänä. Viime vuonna naisten konserttiasu päätettiin kuitenkin uudistaa. 
Puvun suhteen tehtiin mielestäni oikein onnistunut päätös olla hankkimatta kaikille naisille samanlaista asua. Olen nimittäin pariin otteeseen ollut tilanteessa, jossa seuralle/kuorolle/muulle vastaavalle porukalle hankitaan yhtenäistä asua, ja kyllähän sellaista leninkiä ei vain ole, joka kaikille sopisi ja olisi mieleinen. Näin ollen orkesteri päätti antaa vapaat kädet kullekin hankkia oma pukunsa tietyillä ehdoilla, ja hiukan käyttörahaa sen hankkimiseksi.


Puvun tuli olla musta, nilkkapituinen ja juhlava. Lisäksi yläosan piti olla olkapäät peittävä tai olkaimien vähintään 5 cm leveät. Näillä ehdoilla siis lähdin pukuani suunnittelemaan. Inspiraation lähteenä minulla oli kaapissa eräs tyylikäs, punainen iltapuku, joka on hyvin pitkälti tämän ompelemani puvun mallinen, kaulusta lukuunottamatta.

Naisten juhlapuvut ovatkin melkein ainoita vaatteita, joiden ompelemisessa vielä voi säästää rahaa tekemällä itse. Pääsin kangasostoksissa melko halvalla, kun en valinnut sitä kaupan kalleinta silkkivoileeta. Tämä on siis tavallista polyestersifonkia. Puolivahingossa tulin valinneeksi kankaan, joka ei edes kuljetuksessa rypisty kovin helposti - ei mikään turha ominaisuus konserttipuvulle! Hintaa mekolle tuli kaikkine tarvikkeineen hiukan yli 50 euroa, joten pukurahasta jäi kivasti yli vielä kenkien hankkimiseen. 

Olin katsonut nämä kengät jo valmiiksi kauppareissun yhteydessä, mutten ollut niitä vielä sovittanut. Eräänä päivänä avautui tilaisuus lähteä pikaostoksille; siispä tuulipuku niskaan, kumisaappaat jalkaan ja syysmyrskyä uhmaten korkkareita sovittamaan! Olin varmasti mielenkiintoinen näky kaupassa tepastellessani tuulipuvussani korkkarit jalassa peilin edessä. Eräs miesasiakas katselikin touhujani vierestä hiukan huvittuneena, ja näytti sitten peukkua hyväksynnän merkiksi. Päätin ostaa kengät, vaikken tiennyt, koskiko "peukuttaminen" kenkiä vai muuten vain viimeisteltyä olemustani. 


Loppuun vielä kuva vanhasta orkesteripuvusta. Väri on tummansininen. Puku on ollut minulle alusta alkaen liian suuri, kun se ei ollut omien mittojeni mukaan tehty. Mielestäni tuo uusi on kuitenkin hivenen nuorekkaampi ja enemmän "mun näkönen".


 PS. Pahoittelen tämän postauksen kuvien laatua. Mustasta, hivenen kiiltelevästi vaatteesta on jokseenkin hankala saada sellaista kuvaa, jossa yksityiskohdat erottuisivat hyvin. Lisäksi kuvausaikana oli pimeää, kuten täällä päin Suomea tapaa olla tähän aikaan vuodesta.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ruiskukkia kahdelle

Huhuu, täällä ollaan! Ompelukonekin on aina välillä surissut keittiön pöydällä, vaikka valmistuneita luomuksia onkin verkkaiseen tahtiin tullut kuvattua ja lisäiltyä tänne blogiin. Olisikohan tässä pieni ryhdistäytymisen paikka?


Lapsen haalari
Malli: Mustikka, Ottobre 6/2009
Koko: 80 cm
Kankaat: Ruiskukka-joustofrotee
ja resorit Metsolasta

Olen säilönyt tätä kaunista Metsolan ruiskukka-froteeta kangaskaapissa jo yli vuoden. Passitin siskoni Oulun Metsolaan ostamaan minulle "jotain ihania kankaita" erään ystävämyynnin yhteydessä. Pussista löytyi metrin verran tätä suloisuutta sekä pala erästä toista joustista, joka odottaa toistaiseksi vielä pääsyä saumurin alle. Keltainen resoripala löytyi myös Metsolan palakorista.

Olen ihastellut tällä Mustikka-kaavalla tehtyjä haalareita aiemmin useammastakin ompelublogista. Itselleni on Ottobre-lehti tullut vasta parin vuoden ajan, ja minun piti varta vasten tilata irtonumerona tuo lehti, josta tämä kaava löytyi. Kauluksen kohdalla peitetikki alkoi takuta oikein viimeisen päälle, ja lopulta väsäsin homman kaksoisneulalla. Tämän session jälkeen olin jo palauttamassa saumuria liikkeeseen, mutta olen sittemmin saanut koneen lepyteltyä taas toimintakuntoon. Emmeköhän jatka yhteistyön opettelua "huskun" kanssa edelleenkin...

Minä osaan jo!
Alkuperäisessä ohjeessa on leveät lahkeet ilman resoreja, mutta ne osoittautuivat huonoiksi juuri kävelemään opettelevalle Vilma-neidille. Lisäsin lahkeisiin resorit, ja nytpä eivät jää enää kantapään alle.Vilma oppi kävelemään tuetta oikeastaan tämän viikonlopun aikana; neidillä on ikää 1 v ja 2 viikkoa. Voi tätä liikkumisen riemua!

Lapsen mekko
Malli:
Kopioitu Metsolan mekosta
Koko: 110/116
Kangas: Ruiskukka-joustofrotee Metsolasta
Kankaasta jäi vielä riittävästi isosiskon mekkoonkin - tai sanotaanko toisin päin, koska tuon haalarin kaavoja jouduin enemmän sovittelemaan kankaalle kuin tämän mekon. Kopioin mekon mallin kirpparilta löytyneestä Metsolan Bambi-mekosta. Taskut ovat puoliympyrät, kahdella erikokoisella lautasella piirretyt. Vilman haalarissa on juuri samanlaiset. Hihansuissa on tuplapitkät resorit, jotta mekko mahtuisi päälle vähän pitempään.






Mekko onkin ollut Kertulle mieluinen vaate, kuten poseerauksistakin huomaa. Sovituskuvissa ei ollut edes sukkahousuja jalassa, mutta mekko on ollut jo kerhossakin päällä useamman kerran punaisten leggingsien kanssa.

torstai 11. lokakuuta 2012

Tunika & tunika

Muut asiat ovat vieneet aikaani bloggaamiselta, joten on taas ollut hivenen hiljaisempaa. Ompelukoneen ääreen istuminenkin on nykyisin ollut enemmän satunnaista, vaikka kyllähän se harrastus olisi oikein sopivaa vastapainoa arjen pyörittämiselle. Meidän nuorimmaisemme on nyt tullut siihen ikään, jolloin äidillä olisi hyvä olla yksi silmäpari niskassakin. Ja tarkemmin ajatellen mielellään myös ylimääräinen käsipari kainaloiden alla sekä muutama metri varahermoja takataskussa. Eipä tarvitse huomion herpaantua pitkäksi aikaa, niin jo on pienet sormet kukkaruukun mullassa tai roskista penkomassa... Sanomattakin lienee selvää, ettei kuopuksen valveillaoloaikana ole hyvä idea levittää ompelukaavoja, saksia, neuloja, lankoja ja muita ihania hipellettäviä tilpehöörejä näkösälle.
Tytön tunika
Malli:
Princess, Ottobre 4/12
Koko: 110
Kankaat: Trikoo Oulun Löytöpalasta, resori Sampsukasta
Näiden koottujen selitysten jälkeen esittelen kaksi vanhempaa tuotantoa olevaa vaatetta, koska uudempaa ei nyt ole toistaiseksi tarjolla - vaikkakin työn alla.
Tunikan helmaan kuului alkuperäisessä mallissa kumilankarypytys, mutta minulla ei ollut varastossani tarvittavaa kumilankaa, ja lopulta Kerttu omi tunikan käyttöön ilman rypytyksiä, ja hyvältä se näyttää näinkin. Hihansuut on rypytetty 5 mm levyisellä Framilon-nauhalla ja samaa on tukinauhana olkasaumoissa. Applikaatio on tehty kaavassa olleen mallin mukaan, mutta hiukan tuunasin tuota kruunua Tiimarista ostetuilla paljeteilla ja helmillä (ai miten niin pidän bling-blingistä?). En oikein tiedä, mitä materiaalia tuo luonnonvalkoinen trikoo on, mutta jonkinlaista sekoitetta ilmeisesti. Se on hiukan liukkaampaa ja raskaampaa kuin puuvillatrikoo, mutta kuitenkin paksua ja laadukkaan oloista. Kangas on minulle tyypilliseen tapaan marinoitunut kaapissa monen monta vuotta ennen kuin pääsi käyttöön.
(Vauhdikkaan kampaan salaisuus on pölynimuri-fööni)

 Toinen tunika on ollut käytössä jo pitempään. Tein sen ehkä vajaa vuosi sitten, alun pitäen mekoksi. Tytön kasvaessa se on kuitenkin jäänyt helmanmitaltaan tunikaksi, mutta on edelleen mieleinen ja ahkerassa käytössä. Nyt kirjoittaessani tulinkin ajatelleeksi, että vaatteen käyttöikää voisi myöhemmin vielä jatkaa vaihtamalla hihansuuresorit pitemmiksi.
Tytön tunika
Malli:
 Joku 90-luvun Suuri Käsityö-lehti
Koko: 98/104
Kankaat: Pilvivelour Metsolasta
Pahoittelen yllä olevan kuvan laatua. Se on ilmeisestikin otettu vanhalla kameralla, josta onnistuin tuhoamaan tarkennuksen pudottamalla kameran lattialle optiikka avoinna. Tulipahan ainakin hyvä syy ostaa uusi, parempi kamera. Edelleenkään en ole mikään huippukuvaaja, mutta malli ainakin osaa hommansa!



maanantai 1. lokakuuta 2012

Kirjavainen kylpytakki

Kertulla on viime aikoina näyttänyt kylpytakki hieman "kinttanalta", kun sitä on saunan jälkeen kiskottu päälle. No, ihmekös tuo - sama takki on ollut tytöllä jo kohta kaksi vuotta ja se on kokoa 90! Hyvin se on hoikalle neidille vielä mennyt kiinni, mutta pituus alkoi olla jo melko mini. Kerttuhan käyttää nykyisin kokoa 104/110...
Niin että ei kun uutta takkia ompelemaan. Ja tässäpä tämä harmaan syyspäivän ompelujen tuotos:
Lapsen kylpytakki
Malli: "
Robot dog", Ottobre 6/11
Koko: 110
Kankaat: Eurokangas
 Tämä vihreähän oli yksi niistä toukokuussa tehdyistä heräteostoksista. Kesä kyllä tuli mieleen tätä kukkakangasta ommellessa. Kyllä vaan värit vaikuttavat mielialaankin, niin ettei sateinen syyspäivä tuntunut lainkaan niin harmaalta enää tämän jälkeen. Olin suunnitellut tekeväni tästä kankaasta jotain ihan muuta, mutta lopulta alkoi vaikuttaa, että koko pala jääkin käyttämättä. No, eipä onneksi jäänyt. Sisäpuoleksi laitoin ihanan pehmeää vaaleanpunaista puuvillaflanellia. 
 Etureunojen vinokaitale on leikattu samasta kankaasta, josta tein vuorin Hello kitty -kerholaukkuun. Tällä vinokaitaletekniikalla oli kyllä nopsa ja helppo tehdä takki. Ja tuli ainakin omaan silmään siistiä jälkeä. Tätä voisi kokeilla ulkotakinkin tekemiseen, kun laittaisi vain vetoketjun etureunaan. Lasten ulkotakkeja ei olekaan tullut vielä yhtään ommeltua, kun ei ole löytynyt mieleisiä ulkoilukankaitakaan.
Kuten kuvasta näkyy, pituutta olisi saanut olla vaikka vieläkin vähän enemmän. Laitoin kaulukseen yhden keltaisen nepparin pitämään etureunoja kiinni. Nuo etukappaleet eivät kuitenkaan mene tässä mallissa kovin paljon päällekkäin, joten takki tahtoo helposti aueta tuosta alempaa. Sen verran siis tekisin kaavaan muutoksia, että pikkuisen leventäisin etukappaleita. Nyt taidan vain tyytyä lisäämään toisen nepparin tuohon alemmas, niin eiköhän se sitten pysy.
Kovasti on tullut viime aikoina ommeltua Kertulle vaatetta. Neiti vain on kasvanut melko vauhdilla, joten vanhat kamppeet jäävät pieneksi ja tarvetta tulee sitä myötä jatkuvasti. Ja toisaalta tuolle nuoremmalle Vilmalle ei niin paljon ole tarvetta ommella, kun sillä vaatekomero pursuaa Kertulta (ja muutamalta muultakin) perittyjä ihanuuksia. Mutta jospa sitä ensi kerralla ompelisi jo jollekulle toiselle... jaa, no ei sentään ensi kerralla, kun nimittäin yksi Kertun juttu on vielä bloggaamatta.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Voimistelupuku vol. 2

Violetti voimistelupuku onnistui niin kivasti, että päätin tehdä samalla inspiraatiolla vielä toisenkin asun Kertulle. Kaava ja koko on ihan sama, mutta tällä kertaa tein lyhyet hihat.
Lapsen voimistelupuku
Malli: 
Suuri käsityölehti 8/10
Koko: 104
Kangas: Kimalletrikoo Eurokankaasta 
Jos oli jumppapukulycran ompelu haastavaa, niin tämän kimalletrikoon ompelu vasta kinkkistä olikin. Tuo kimaltava painatus aiheuttaa saumuriin helposti hyppytikkiä. Aika hyvää jälkeä kuitenkin sain aikaan. Tällä kertaa tein ihan hivenen tiukemman tuosta pääntiestä kuin violetissa puvussa. Leveyttä on myös pari senttiä enemmän, koska tämä trikoo ei ole ihan yhtä venyvää - tarpeeksi joustavaa kuitenkin jumppaamiseen.

Lapsen jumppashortsit
Malli: 
Cinnamon-leggings, Ottobre 1/11
Koko: 104
Puvun pariksi tein Cinnamon-leggingsien kaavalla vielä lyhyet housut. En muista, mistä olen tuon turkoosin lycrapalan vuosia takaperin ostanut. Alun perin olen ommellut kankaasta itselleni lappubikinit. Parin imetyksen jälkeen "laput" löytyvät mulla nykyisin paremminkin bikinien sisältä, mistä syystä suosin nykyään hiukan topatumpia bikiniyläosia... Mihinkähän lie turkoosit pikku-pikku-bikinini hävinneet vuosien saatossa? Pieni pala kangasta kuitenkin oli jäänyt kaappiin kummittelemaan, ja siitä riitti juuri sopivasti jumppapöksyihin. Jälleen kerran lahkeelle tuli pituutta sen verran kuin kangasta riitti. Onneksi ei tullut ihan mikromittaiset kuitenkaan. 
Näitä molempia jumppapukuja voi nyt hyvin käyttää pöksyjen kanssa ristiin, koska tuossa jumppapuvussa on vähän violettia kuten trikoissa ja toisaalta violetin jumppapuvun siirtokuvasta löytyy turkoosia.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Pikku-primadonnan voimistelupuku

3 ½ -vuotias Kerttu-neiti aloitti tänä syksynä telinevoimistelun - ja pitäähän sinne tietysti olla ihan oikea voimistelupuku! Viime vuonna temppujumpassa t-paita ja leggingsit olivat yleisin asuste pikku-jumppareilla. Isompien lasten "oikeassa jumpassa" näkyy kuitenkin olevan tytöillä jo enemmän oikeita jumppapukuja ja jopa seura-asuja. Varmaan se seuran jumppapuvun hankinta tulee meillekin jossain vaiheessa eteen, mutta sitä odotellessa ompelin Kertulle puvun violetista jumppapukulycrasta. 

Lapsen voimistelupuku
Malli:
Suuri käsityölehti 8/10
Koko: 104
Kangas: Jumppapukulycra Eurokankaasta
Strassisiirtokuva Tiimarista
Sopiva kankaanpala löytyi jälleen kerran Eurokankaan palakorista. Jumppapukulycra on aika kiiltävää ja kamera muuttaa värejä niin että puku näyttää kuvassa enemmän siniseltä, vaikka on oikeasti violetti. Alla olevassa suttukuvassa näkyy tuo siirtokuva lähempää ja kuvan väri on lähempänä oikeaa. 
 Tämä on siis kiinnisilitettävä valmis siirtokuva, jollaisia olen nähnyt myynnissä Tiimarin lisäksi ainakin Säästökuopassa ja Ottobrellakin. Epäilen kyllä, että nuo strassit lähtevät tuosta keinokuidusta irtoilemaan ajan ja pesujen myötä, mutta toistaiseksi ne ainakin ovat pysyneet hyvin. Kuva-aihe oli Kertulle mieleinen, ja pitäähän pikkutytöllä tietysti ollakin aina vähän bling-blingiä...
Lapsen jumppatrikoot
Malli:
Cinnamon-leggings, Ottobre 1/11
Koko: 104
 Lopusta kankaasta ompelin jumppapuvulle pariksi perustrikoot leggingsien kaavalla. Tein lahkeelle mittaa sen verran kuin kankaanpalasta sai. Ei ihan täysimittaisia tullut, mutta eipähän jäänyt tällä kertaa tilkkuja pyörimään komeroon.


Tässä vielä koko asu neidin päällä. Kasvunvaraa jäi hiukan, muttei liikaa kuitenkaan. 
Tämmöisen liukkaan ja supervenyvän jumppapukutrikoon ompeleminen ei ole mitenkään helppoa puuhaa, enkä kyllä ihan ilman purkamisia tästäkään selvinnyt. Ompelua auttoi kovasti, kun vaihtoi saumuriin ohuet pallokärkineulat. Differentiaalisyöttöä säädin saumurista vähän pienemmälle, niin saumoista ja päärmeistä tuli joustavat eivätkä langat toivon mukaan katkeile käytössä kovin herkästi. Varsinkin pääntiellä saa olla tosi paljon joustoa, koska puku laitetaan päälle kaula-aukon kautta. Pääntiellä ja jalanteillä on 8 mm leveää Framilon-nauhaa tukemassa. 

Tänään onkin taas jumppapäivä, joten Kerttu pääsee kokeilemaan asua ensimmäistä kertaa tositoimissa.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Pika-pika-perushousuja pitkäsäärelle

3-vuotias Kerttu-neiti on kasvanut kesän aikana niin mahdottomasti, että syksyn tullen kaikki pitkät housut tuntuivat jääneen lyhyiksi. Ison pinon perushousuja käärinkin odottamaan seuraavaa käyttäjäänsä, mutta uusia pöksyjä kyllä tarvitaan vanhojen tilalle. Ensihätään surautinkin vanhasta uutta -ajatuksella kahdet kotihousut.
 Varastosta löytyi serkun vanhat joustofroteehousut, jotka olivat Kertulle sopivat. Polviin oli kuitenkin tullut kulumaa, joten niihin keksin laittaa tuommoisen kukkapaikat päälle. Applikaatioissa on käytetty samaa kuva-aihetta kuin edellisissä vaipoissa.
Tässä ennen-kuva housuista reikineen.
Housut sopivat käyttäjälleen hyvin ja ovat mieleiset. Applikaatioihin on käytetty joustofroteetilkkuja.

Lapsen collegehousut
Malli:
Ottobre 1/12: Odakota
Koko: 110
Kankaat: Enon vanhasta hupparista

 Toiset housut tein kierrätysmateriaalista. Kertun enon (eli veljeni) XL-kokoinen abihuppari on ollut ahkerassa käytössä. Näissä R-collectionin vaatteissahan on se ominaisuus, että kangas vain kestää ja kestää... ja kestää... Kun vaatteeseen on jo totaalisen kyllästynyt ja se on tahrainen ja pesuissa haalistunut, kangas on edelleen ehjää. Tämä huppari oli nähnyt elämää ja päätynyt "matonkuteisiin", josta sen pelastin omaan käyttööni. Leikkelin sen ensin paloiksi. En oikein pitänyt tuosta haalistuneen sinapinkeltaisesta sävystä, joten laitoin osat pesukonevärjäykseen. Housujen väriksi valikoitui oranssi, koska tarvitsin väriä muutaman muunkin vaatteen värjäämiseen ja nämä menivät siinä samassa koneellisessa. Muutenhan noita kierrätyskankaita ei välttämättä kannattaisikaan värjätä - tai ainakin uudisvaatteelle tulisi vähän turhan paljon hintaa minun mielestäni.

 Ja tässä housut ovat käyttäjänsä päällä. Näihin jäi vähän kasvunvaraakin, mutta se ei liene vaarallista. Jos jotain pitää kritisoida, niin kaava on mielestäni vähän turhan pussimainen ainakin tuolle meidän hoikkeliinille. Ja koska minulla ei ollut oranssia ompelulankaa, tein kaksoistikkaukset ruskealla. Kontrastivärisissä tikkauksissa on se huono puoli, että jokainen hyppytikki ja epätasaisuus näkyy selvästi.

Nimikointinauhat



Tänään innostuin tyttöjen päiväunien aikana vielä askartelemaan nimikointilappuja ompelutöitä varten. Minulla on joskus aikanaan ollut tilattuna tällaisia jostain, mutta ne ovat jo loppuneet ja taisivat olla silloin tyttönimelläni tehtyjä. Nämä laput tein tulostettavan siirtokuvakalvon avulla 1 cm leveälle puuvillanauhalle. Aika näyttää, miten nämä kestävät pesua ja käyttöä.

Osaan lapuista laitoin kokomerkinnät valmiiksi, osaan en. Ja periaatteessa en tykkää, että nimikointi on englanniksi. Kuitenkin "Sannan tekemä" kuulosti jotenkin kököltä, joten siksi "Handmade by Sanna V." Muut  tekstit ovat "Sanna V", "Äidin tekemä", "Handmade by ÄITI", "Äidin tekemä" ja "Itsetehty". Nyt vain sisäinen kielipoliisini antoi huomautuksen tuosta viimeisestä: onko "itsetehty" yhdyssana?

torstai 30. elokuuta 2012

Kone-esittely

Aikaisemmassa merkinnässä lupasin esitellä uskollisen ompelukoneeni. Tässä se nyt tulee:

Brother Student VX661


Kyseessä on Student-merkkinen sotaratsu. Rouvalla on ikää rapiat 30 vuotta. Kone on metallirunkoinen, eli painava, kovaääninen ja kestävä. Muistini mukaan se on huollettu käyttöikänsä aikana kahdesti, ja kohta olisi taas huollon aika. Siinä ei ole mitään vikaa tai rikki, mutta edellisestä huollosta on kymmenen vuotta. Muistan sen siksi, koska kone tilttasi minun ommellessa omaa vanhojentanssipukuani keväällä 2002. Tuolloin äitini osti itselleen uuden ompelukoneen ja saumurin, ja minä perin korjauksen jälkeen tämän masiinan itselleni. Monta kertaa olen aikonut hankkia itselleni jonkun modernimman vehkeen, mutta kun tämä kone aina vain käy ja kukkuu, niin en kai minä raaski tästä luopua.
Hienouksia tässä ei ole, vain 6 erilaista ommelta + napinläpi. Kaksoisneulaa voi periaatteessa käyttää, mutta toiselle ylälangalle ei ole tappia, joten ei ole tullut käytettyä. Tuossa päällä on kuitenkin reikä, johon sellaisen tapin voisi laittaa, ja olen myös löytänyt korjaajan jonka kautta kyseisen osan ehkäpä voisin saada. Katsotaan, katsotaan... Jenkeistä saisi myös tilattua käyttöohjeet koneelle, mutta olen pärjännyt ilmankin. Alkuperäiset ohjeet ovat johonkin hävinneet.

Husqvarna Huskylock s21


 Viime keväänä sitten päätin ostaa itselleni myös saumurin. Eihän tuo minun ompelukoneeni varsinaisesti ole tarkoitettukaan joustavien kankaiden ompeluun, ja kyllästyin lainailemaan äitini saumuria siihen tarkoitukseen. Mietin aika kauan saumurin mallia, mutta lopulta päädyin tällaiseen yhdistelmäkoneeseen. Onpahan jonkinlainen ratkaisu tuohon kaksoisneulaongelmaankin, kun trikoovaatteiden päärmeet voi tehdä taso-ompeleella - jos osaa. Kyseessä on Huskylock s21. 
Kovasti ompelukoneliikkeissä suosittelivat ostamaan erikseen tavallisen saumurin ja peitetikkikoneen, mutta en lämmennyt ajatukselle. Ensinnäkin hinta olisi ollut päätä huimaava. Toisekseen minulla ei ole säilytys- saati työtilaa kolmelle koneelle. Eipä sitä peitetikkiä ihan joka työssä tarvitakaan, niin olisi tullut vähän turhan kallis lelu käyttömääräänsä nähden.
Kone löytyi Oulusta edullisesti vähän käytettynä - käytännössä uutena, koska takuukin on vielä voimassa. Hintaa tuli suunnilleen saman verran kuin olisi tullut uudelle edullisen hintaluokan perussaumurille. Berninaa ja muita kalliimpia merkkejä en budjettini puitteissa edes harkinnut. Äidillänikin on Husqvarnan saumuri, ja olen oppinut sen kanssa puljaamaan. Jonkin verran tämän koneen kanssa on kuitenkin pitänyt taistella, että pääsisi tutuksi. Erityisesti taso-ompeleeseen vaihtaminen ja langoittaminen teettää joskus työtä. En ole kovin paljon vielä ehtinytkään tuota taso-ommelta käyttää ompelutöissäni, mutta vähitellen ajattelin sitäkin opetella. 
Kokeilin Rovaniemen ompelukoneliikkeessä myös vanhemman Husqvarnan malliston yhdistelmäsaumuria (Huskylock 936), ja siinä kyllä oli hankalampi vaihtaa ommeltyyppiä. Mm. pistolevy piti joka kerta irrottaa ruuvimeisselillä. Tässä ei tarvitse pistolevyyn koskea, ainoastaan neulojen paikka vaihdetaan ruuvarin kanssa ja muut muutokset menevät vipuja kääntämällä. Eli langoittaminen on ainoa työläämpi osuus.

Mutta kun langat sitten saa paikalleen, on jälki aivan mallikelpoista. Tähän yhdistelmäsaumuriin ei muuten saa mitään nauhankääntäjiä tai vastaavia, eli ommel pitää koittaa saada tasaisesti työn reunaan ihan silmämääräisesti arvioiden. Kyllä se välistä jo onnistuukin. Tässä esimerkki koneeni taso-ompeleesta ja samalla "sneak peek" seuraavaan projektiini. 

tiistai 28. elokuuta 2012

Kukkivia vaippoja


Meidän Vilma (9 kk) se vain kasvaa mitä melkoista vauhtia. Ruokakin maistuu siihen malliin, ettei enää pikkuiset rimppareisi-mallin vaipat oikein tahdo mahtua päälle. Siispä uusia ompelemaan, kun kankaitakin kaapista löytyy yllin kyllin. Eihän nämä M-kokoiset vaipat kyllä enää ole ollenkaan niin syötävänsuloisia kuin vastasyntyneen nöttöset, mutta mukava näitä on ommella.

Fleece-vaippakuoret
Malli:
Ottobre 6/10, "Vaapukkatalo"
Koko: 74/80
Kankaat: fleecekankaiden jäämiä muista ompeluista
Kerttu sai valita näihin vaippoihin applikaatioiden värit. Olin yllättynyt, ettei vaaleanpunaista kukkaa tullut sitten ollenkaan . Minusta tuo valkoinen kukka vihreällä pohjalla on ainakin niin hauskan näköinen, että täytyy joskus samaa väritystä kokeilla johonkin vaatteeseenkin.

Valkoisessa vaipassa on kiinnityksenä keltainen Applix-tarranauha. Saumuriommel hiukan hyppi tuossa toisen röyhelön kohdalla, kun en osannut sitä ohjata. Vihreässä vaipassa se osuikin paremmin kohdalleen. 
Miss Vaippa Suomi
Ottobren nettikaava on tosi isokokoinen, joten siksi vähän arvelutti alkaa tällä lehden kaavalla tekemään vaippaa. Tämä on kuitenkin juuri sopiva, eli vastaa vaatekokoa. Tällä hetkellä nepit ja tarrat menevät Vilmalle tiukimmalle säädölle, ja kasvunvaraakin jää.Molemmissa vaipoissa siis on kankaana kaksinkertainen fleece. Kuoret ovat päässeet jo testikäyttöön hyvin nämä pitävät, vaikka reisikuminauhat jäivät  kaiken kiskomisen jälkeenkin vielä hiukan liian löysälle.

PUL-vaippakuori vuotosuojilla
Malli: SikSakSiS, vaippa & vuotosuoja
Koko: M
Kankaat: Sienet ja kukat -PUL, Eurokangas
Kolmas vaippakuori valmistui tästä sieni-PUL-kankaasta, jota aiemmin on näkynyt jo liivinsuojissa ja ruokalapussa. Varsin riittoisaa tavaraa siis tuntuu olevan - olen tehnyt tästä puolen metrin palasta jo aiemmin myös kaksi S-kokoista taskuvaippaa. Tuo Henni Mustakorven suunnittelema vaippamalli on sirompi ja kapeampi kuin esim. tuo Ottobre, eli ei se hirveän paksujen sisävaippojen päälle istu. Mutta esim. Cuddlen kanssa tulee hyvä ja ohut paketti.
Olen kokeillut FOE-kanttauksen tekemistä edellisen kerran joskus muutama vuosi sitten, ja mielestäni se oli jotenkin tooooosi hankalaa. Ehkäpä jotain harjaantumista on tapahtunut, koska nyt nuo reunat onnistuivat aika hyvin. 
"Ja nyt mää en poseeraa kyllä enää yhessäkään vaippakuvassa!"