lauantai 26. toukokuuta 2012

Parvekepöydän uusi elämä ja muuta höpötystä

Ihana aurinko on hellinyt meitä lappilaisiakin tällä viikolla. Tänään tarjettiin takapihalla kesävaatteissa. Tällaisella säällä olisi sääli kökötellä sisätiloissa, ja niinpä nyt onkin aherrettu ompelutöiden sijaan ulkohommia. Uhkasin kyllä kantaa ompelukoneet takaterassille joku päivä, kun tällä hetkellä ne valtaavat puolet keittiön ruokapöydästä. Tällä kertaa en esittele yhtään ompelutyötä tai neuletta, sillä valmista ei ole tullut. Ompelukone on kyllä kuitenkin laulanut ja ensi viikolla onkin luvassa vähän jotain uutta.

Vanha ruokapöytä on kokenut kovia. Ostimme tämän pöydän n. 5 vuotta sitten opiskelijabudjetilla. Ei se kallis ollut, mutta eipä sitä kyllä hienoksikaan voi (enää) moittia. Umpipuuta se siis kuitenkin on - ilmeisesti mäntyä, koska koloja tulee pöydän pintaan todella helposti. Myös lakkapinta on saanut runsaasti osumia käytössä. Tästä pöydästä näki lähempää katsoen selvästi, kummassa päässä aikanaan pidimme Kertun syöttötuolia neidin ollessa pienempi. Muutamakin kolo on syntynyt kuppien ja lusikoiden paukuttelusta. Kuvassa näkyvät vaaleat "tahrat" eivät siis ole likaa objektiivissa vaan kohtia, joista lakkaus on lähtenyt pöydän pinnasta. Viimeisen silauksen pöytä sai, kun Kertun saippuakuplapullo vuoti ja mäntysaippua liuotti ison harmaan läikän keskelle lakkapintaa. Pöytä on meillä jo vuosi sitten alennettu terassin pöydäksi, vaikkei se kyllä oikein ole säänkestävä. Lakka on kovasti haalistunut auringossa. Ei tästä kalusteesta silti raaskisi luopua. Siispä tuunaamaan pöydälle lisää käyttöikää!

 


















Loppu lakka lähti pöydästä suht helposti hiomakoneella. Vasemmalla pöytäpinta puulle hiottuna. Kaikkia koloja ei saanut pois, eikä se mielestäni elämää nähneessä huonekalussa ole välttämätöntäkään. Jalat jätin käsittelemättä, sillä ne olivat vielä suht hyvässä kunnossa.
Hiomisen jälkeen sivelin sienellä pintaan tuollaista pöydän vanhaa sävyä lähellä olevaa Pinotexia. Sitä on ostettu aikanaan yläkerran parvekkeella olevan pienen kalusteryhmän huoltamiseen. Minusta tämä pöytä sai uuden, raikkaan ilmeen tuosta käsittelystä, ja kestänee säätä vähän paremmin kuin aiemmin. Tuolit kuuluvat samaan sarjaan ja ovat nekin kovasti naarmuilla. Niille en tehnyt vielä mitään, koska niiden hiominen olisi aika kova homma. Sen sijaan suunnittelin ompelevani niille jonkinlaiset kangashuput. Mikähän kangas olisi hyvää sellaiseen käyttöön? Ikeassa ainakin oli kivan näköistä ja edullista canvasta... 

  
Muutama kangaslöytökin tuli tehtyä. Lähdin itse asiassa ostamaan vain nappeja Eurokankaasta, mutta palalaarissa olikin toinen toistaan ihanampia kesäisiä puuvillakankaita. Sain silti hillittyä itseni ja ostinkin vain kolme kangaspalaa. Varastot nimittäin pursuavat käyttämättömiä kankaita, ja koitan saada ommeltua entisiä vähemmäksi ennen kuin ostan kovin paljon lisää... 
Molemmat kuviolliset kankaat ovat ohuehkoa tilkkutyöpuuvillaa. Vaaleanpunainen keskellä on pehmeää flanellia, ja sen ostin pakalta tuon vihreän kankaan pariksi. Vihreän kankaan kuosi mietityttää vieläkin, välillä se näyttää hirveältä ja välillä taas ihanalta. Kukkakankaasta taas tykkäsi mieskin. Sehän oikein vaatii päästä liehumaan pienen tytön mekonhelmaan!

 Tämä ei ole mikään sisustus- tai puutarhablogi. Mutta kun kerran mentiin jo ihan OT, niin laitetaan vielä kuva kasvimaaviritelmästäni. En ole kovinkaan ahkera kitkemään ja nyppimään. Tai ehkä olisinkin, mutta oman kasvimaan pitämiseen ei vielä koskaan ole ollut mahdollisuutta. Nyt istutin mansikantaimia kukkalaatikkoon. Saas nähdä, mitä tästä seuraa.
Ihanan aurinkoista viikonloppua ja oikein paljon helluntaiheiloja kaikille lukijoille!


maanantai 21. toukokuuta 2012

Ruualla ei saa leikkiä...

 ...vaikka se hauskaa onkin! Vilma täytti 6 kk toissa viikolla ja samalla aloitimme lusikkaruokailun saloihin tutustumisen. Hyvällä halulla neiti nyt jo maisteleekin perunaa, bataattia, kukkakaalia, maissia, kaurapuuroa, omppua, banaania... Sapuskat menevät suuhun sitäkin mieluisammin, jos saa ottaa lusikan omaan käteen. Tokihan lusikkaa pitää pari kertaa vispata edestakaisin ennen kuin se ehtii suuhun asti - ja jälki onkin sen näköistä. Pyykkivuori alkoi vyöryä päälle eikä tavallisista ruokalapuista juuri ollut apua sotkuihin, sillä neiti tykkäsi tunkea nekin suuhunsa ruuan mukana. Siispä hiukan peittävämpää mallia kehittelemään.


Hihallinen ruokalappu
Malli
OMA
Kankaat Tilkkuvaraston parhaita aarteita,
vinonauhat Prismasta 
Kaavaa ei löytynyt ainakaan äkkiä hakemalla omista käsityölehdistä eikä netistäkään, joten piirtelin sellaisen itse ottaen mittoja yhdestä isompikokoisesta puserosta. Ehkä malli ei ole vielä aivan täydellinen, mutta ajaa asiansa kuitenkin. Ruokalaput ovat päässeet meillä jo käyttöön, ja kyllä nyt on paidat pysyneet puhtaina. Yläkuvassa näkyy jo vähän ruokatahraa keltaisessa lapussa... Oisko jollakulla muulla käyttöä hihallisen ruokalapun kaavalle, jos saisin aikaseksi skannata sen tulostettavaan muotoon?























Keltaisen ruokalapun kankaana on vanha mummulan pussilakana ehkä 70-luvulta. Siitä on tehty jo yksi pieni vauvan pussilakana. Ihana väri ja kuosi, mutta kangas on niin kulunutta, ettei tästä oikein viitsi enää vaatteita ommella. Etuosa on vedenpitävä: ompelin taustaksi palan muovitettua froteeta. Froteepala on äitiyspakkauksesta saatu ja ollut aiemmin vuodesuojana. Samasta froteepalasta sai taustan vielä raidalliseenkin ruokalappuun. 

Musta vedenpitävä ulkoilukangas on ostettu Eurokankaan palalaarista vuosia sitten. Kärpässieni-PUL on vaippaompelujen jäämiä. 


Ympyräkuvioisen ja raidallisen lapun kankaat ovat Ikean pussilakanoista. Ostin Kertun huoneeseen kahdet uudet pussilakanat, jotka olivat normaalia kokoa. Kertulla on kuitenkin lasten peitto, joten pussilakanoita piti pienentää. Yli jääneet palat pääsivät nyt hyötykäyttöön. Raidallinen ruokalappu on kuvattu selän puolelta, eli malli on selästä avonainen.

Aikaisemmin on tullut tehtyä muutama tavallinenkin ruokalappu. Limenvihreä vahakankaan palanen löytyi Eurokankaan löytökorista ja maksoi - aivan, yhden euron! Nämäkin laput pääsevät käyttöön, kunhan pikkuneiti opettelee hiukan siivompia syömistapoja.


keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Sen seitsemää sorttia seiskaveikkaa

Asioin varsinaisissa lankakaupoissa suhteellisen harvoin. Niinpä lankavarastonikin koostuvat enimmäkseen siitä, mitä saa ruokakaupasta. Tutut ja hyväksi havaitut kotimaiset 7 veljestä ja Nalle ovat kyllä ehdottomia suosikkejani. Näissä on ihania, omaan makuuni sopivia värejä ja laatukin on osoittautunut käytön- ja pesunkestäväksi jopa lastenvaatteissa. Tutusta langasta onkin kyllä helppo aloittaa uusi työ, kun suunnilleen tietää, millaista lopputulosta on odotettavissa. 7 veljestä tuntuu iholle hiukan karhealta verrattuna joihinkin ulkomaisten lankatalojen kalliimpiin lankoihin, mutta kun pesee valmiin neuleen ennen käyttöönottoa, se pehmenee jonkin verran. Paljaalle iholle tuleviin kohtiin kuten puseroiden kauluksiin ja pipojen reunuksiin käytän usein luonnonvärejä, jotka ovat ainakin käteen tunnustellen pehmeämpiä kuin värjätyt langat.
Seitsemää veljestä löytyy kyllä purku- ja jämälankoja kerä jos toinenkin, kuten kuvasta näkyy. Muun merkkiset  langat eivät edes päässeet kuvaan - niitä löytyy vähintään samanmoinen läjä. Voisin koittaa käyttää näitä vähän vähemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja, vaikka ihanat keväänvihreät kerät mulle taas huutelivat kaupan hyllyltä... Nyt kesää vasten ei varmaan tule paljon villalankoja käytettyä, mutta tuleehan se ensi syksykin taas.
Mitä (kaikkea) sitten jämälangoista voi tehdä? Muutama yritys pikkukerien vähentämiseksi on jo tullut tehtyä. 

Kertulle tuli tehtyä tälle keväälle kaksi pipoa. Oranssi on ihan suorakaide ja näkyy käytössä edellisessä postauksessani. Beige-vaaleanpunainen valmistui viime viikonloppuna tuon kuvassa näkyvän haalarin pariksi. Olin ostanut Kertulle kevääksi ihan varta vasten tuohon haalariin tarkoitetun pipon, mutta se katosi eräällä epäonnisella kauppareissulla. Niinpä uusi tuli tarpeeseen ja nämä sopivatkin väreiltään hyvin yhteen. Malli vain juoksi karkuun kesken kuvausten... Oranssi pipo on hiukan nafti ja beige taas vähän reilu, vaikka molemmissa on sama silmukkamäärä. Pienensin tuota beigeä pipoa pari kertaa ja se saa nyt passata. Tänään Rovaniemellä on kyllä niin keväinen ilma, että villapipot saa kohta panna varastoon.

Tytön neulepipot
Langat: 7 veljestä ja 7 veljestä Polka
Koko: n. 52 cm (aloitussilmukat 92, puikot nro 4)
Tytön neulepaita
Langat: 7 veljestä
Malli: Novita/joku peruspuseron ohje
Koko: 92/98

Varastoon pääsee myös tämä villa-asu, joka onkin ollut ahkerassa (lue: päivittäisessä) käytössä Kertulla koko talven. Housut eivät ole itse tekemäni, vaan Kerttu on saanut ne lahjaksi kummitädiltään, joka puolestaan oli löytänyt ne kirpparilta. Hyvät pökät! Neuleen tein syksyllä noiden housujen pariksi, ja niihin saikin aika kivasti uppoamaan punasävyisiä jämäkeriä. Kirjoneule vetää jonkin verran neuletta kasaan ja siksipä puserosta olisi jälkikäteen ajatellen kannattanut tehdä hitusen leveämpi, että pukeminen olisi lapselle helpompaa. Ehdoton suosikkipuku tämä on kumminkin ollut talven paukkupakkasissa.


Virkattu vauvan peitto
Malli
isoäidin neliö
Lanka 7 veljestä -langanloppuja
Tässäpä yksi perinteinen käyttökohde langanlopuille. Mallina siis Marttojen inspiroimana isoäidin neliö. Tein peiton viime syksynä Vilmaa odottaessani pikkuiselle vaunupeitoksi. Peiton koko oli alun pitäen vain puolet tuosta lopullisesta, ja se oli sillä tavalla aika pitkään käytössä. Neidin kasvaessa tuli kuitenkin tarve suurentaa peittoa, jolloin tein toisen satsin tilkkuja lisää. Suunnittelin laittavani fleecen peiton taustaksi, mutta eipä ole tullut laitettua ja peitto on kuitenkin ollut käytössä tosi mieluisa ihan näinkin. Kooltaan tämä on n. 60 x 80 cm.


Tytön neulemekko
Koko: 92/98
Langat: 7 veljestä ja 7 veljestä Linnut 

 Ja koska blogin nimi on Sanna tekee ja purkaa, täytyy välillä esitellä myös näitä purkuun päässeitä töitä. Tein Kertulle syksyllä neulemekon tuosta ihanan värisestä Linnut -langasta. Malli on ihan suora putki, johon on lisätty olkaimet. Mekko näytti tehdessä kivalta, mutta valmiina oli päällä vähän outo. Lisäksi langan väri ei oikein pääse näin isossa työssä oikeuksiinsa vaan näyttää valmiissa työssä lähinnä harmaalta. Eipä mulla ollut sopivaa puseroakaan tämän mekon alla pidettäväksi, eikä mekko päässyt sitten talvella käyttöön yhtään ainutta kertaa. Olin laittamassa sitä varastoon Vilmalle perittäväksi, mutta totesin että hyvät langat vain menevät hukkaan. Siispä lopputuloksena purkulankavarastoni kasvoi kahdella kerällä suosikkilankaani.


 Purkaminenkin on omalla tavallaan terapeuttista. Siinä piilee lupaus, että seuraavalla kerralla onnistuu paremmin ja taas oppii jotain uutta. Näidenkin kerien kanssa palailen asiaan syksyllä - tiedä mitä ihanaa näistä keksii!

 Seuraava postaus on sitten ompelujuttuja - parit pikatikkaukset ovat viimeistelyä vaille keittiön nurkassa.

torstai 10. toukokuuta 2012

Villistelyä




Viikonloppuna kävimme etelässä moikkaamassa sukulaisia. Hyödynnän yleensä automatkat neulomiseen miehen ajaessa. Se onkin oikeastaan ainoa tilanne, jossa nykyisin ehdin keskittyä neulomiseen. Opiskeluaikana neuloin aina luentojen aikana ja siihen aikaan minulla olikin aina puolenkymmentä neuletyötä keskeneräisenä odottamassa. Oli näet täysin mahdotonta lähteä luennolle, jos ei ollut neuletyötä mukaan otettavaksi. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään neuletyötä kesken, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin!


Kerttu pääsi tutustumaan isotätinsä luona pikkuisiin villapalleroihin. Tässä kuvassa neidillä on päässä tekemäni kevätpipo 7 veljeksen jämistä. Malli on tavallinen suorakaide. Ajattelin tehdä samanlaisen pipon vielä eri värisenä toiseen välikausihaalariin sopivaksi.

Matkalla sain neulottua kahden vaippapöksyt Vilmalle. Ne ovat kuvassa keskimmäinen pari. Reunimpana olevat ovat aiemmin keväällä tikutettuja. Kaikissa on mallina enemmän tai vähemmän sama, itse kehitelty ohje - olkoon nimeltään vaikka "Vilmis" omistajansa mukaan. Ohjeetkin voisin tietysti joskus kirjoittaa muistiin. Malli on edestä vähän samankaltainen kuin Ullan pöpät, mutta takaosan kiila on erilainen (näkyy edellisen postauksen sydänpyllypöksyissä). Kaikki pöksyt ovat n. kokoa M ja sopivat mainiosti 6 kk ikäiselle, vajaa 8 kg painavalle neitokaisellemme.
Neulotut illavaippahousut
Malli OMA
Langat luonnonvalkoinen hahtuva Pirtin kehräämö
Novita Huopanen "Piki" ja Puro "Takkatuli"

Mikäpä sen rentouttavampaa kuin neuloa 100% villalankaa puisilla puikoilla. Se tuntuu jotenkin todella luonnolliselta ja maanläheiseltä. Puikot eivät kilise eivätkä kädet hikoa. Ja paksuilla puikoilla valmista syntyy nopeasti. Hahtuvasta jää vielä käsiin hiukan villarasvan tuoksua. Tuo hahtuva on kyllä tosi riittoisaa. Yhdestä 8 e maksaneesta vyyhdistä olen nyt tehnyt kolmet pöksyt (vaikkakin kahden raidallisina) ja sitä on vielä jäljellä sen verran, että yksiin pieniin pöksyihin saa ainakin raita-ainekset.
Kerttu keksi monta luovaa käyttötapaa vaippapöksyille.

Merinovillahousut
Malli OMA
Lanka purkulankaa kirpparilta löytyneistä 
pöksyistä (ilmeisesti Reggae extrafine)

Neulotut hahtuvahousut
Malli OMA
Langat liukuvärjätty hahtuva siskolta saatua
pinkki Novita Huopanen
Vaippahousut vanhasta villapaidasta
Tässäpä meidän "luottovillikset", jotka ompelin jo kolme vuotta sitten Kertun ollessa vauva. Näihin on käytetty kirpparilta ostettu punainen villapaita (muistaakseni 80% villaa, 20% polyesteria), joka oli edellisellä omistajalla hiukan päässyt huopumaan. Kaava on kestovaippainfosta. Näillä housuilla ei ole falskaamista päässyt tapahtumaan ikinä, vaikka sisävaippa olisi kuinka litsläts. Haaraosaan on leikattu villapuseron vartalo-osa kaksinkertaiseksi. Lahkeet syntyivät yksinkertaisina puseron hihoista. Käytössä vyötärö on hiukan löystynyt, joten lisään siihen ehkä kuminauhan joskus.









Ylemmässä kuvassa alkuperäinen omistaja ja alakuvassa pikkusisko samoissa villiksissä. Kasvunvaraa on vielä reilusti taitettavien lahkeensuuresorien ansiosta. 



Housut pääsivät tänä keväänä "ykkösvaatteiden" sarjaan, kun Vilma sai kummitädiltään lainaksi niihin väriltään sopivan suloisen mekon/tunikan. Retromekko on kummitädin vanha ja peräisin 80-luvun alusta - hyvin säilynyt ja nii-in suloinen!
Huh huh, kun tuli pitkä postaus. Ensi kerralle koitan keksiä jotain muutakin kuin vaippoja...

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kestovaippoja vauvalahjaksi

Serkkuni sai maaliskuussa suloisen tyttövauvan. Neidin nimiäiset pidetään tänä viikonloppuna, ja kovasti tietysti jännitämme, minkä nimen vanhemmat ovat kaunokaiselleen valinneet. Kestovaippoihin hurahtaneena hörhönä innostuin ompelemaan tulokkaalle lahjaksi parit vaipat. En tosin tiedä, onko serkkuni lainkaan kiinnostunut kestovaippailusta. Ekohenkinen hän kyllä on muuten, ja luonteeltaan sen verran rempseä, etten usko hänen vaippalahjasta ainakaan närkästyvän. Eiköhän vaipat ole nykypäivänä jo ihan salonkikelpoinen lahja, kun niitä kerran on äitiyspakkauksessakin. 

Tällainen vaippasetti lähtee kokeiluun eteläiseen Suomeen, kunhan saan aikaiseksi kirjoittaa lyhyet käyttöohjeet vaipoille. Kaikki vaipat ovat S-kokoa, mutta eri kaavoilla tehtyjä. Kokoero on muuten aika huomattava eri mallien välillä! Mitäs tykkäätte, onko tarpeeksi/liian tyttömäisiä?
Valkoinen ja bambikuvioinen vaippa ovat sisävaippoja. Molemmissa on kiinteää imua pari kerrosta sekä lisäimuläppä. Valkoisessa on lisäksi tasku lisäimulle. Vaaleanpunainen on PUL-tasku flanellitaittoimulla. Lisäksi kahdet hahtuvapöksyt lähtevät matkaan käyttövalmiiksi pestyinä ja lanoliinitettuina.
Neulotut hahtuvahousut 
Malli OMA 
Lanka Pirtin kehräämön hahtuva ja Novita Huopanen. 
Tässä housut kuvattu pepun puolelta.
Hahtuvahousut 
Lanka Pirtin kehräämön hahtuva ja Novita Huopanen 

Velour-sisävaippa kiinteällä imulla ja imuläpällä. 
Kaava Suuri käsityölehti 1/08, muokattuna
Kankaat Valkoinen velour, Eurokangas
vaaleanpunainen Coolmax sekä imuosan bambujoustofrotee, Sampsukka. 
Kiinnittimenä vaaleanpunainen Touchtape, Kestovaippakauppa

En ole ollut täysin tyytyväinen tuohon tarranauhaan, vaikka se oikein ärhäkästi tarttuukin. Se käpertyy, harmaantuu ja nyppyyntyy pesuissa mielestäni enemmän kuin Aplix. 



PUL-taskuvaippa ja flanellinen taittoimu
Kaava Suuri käsityölehti 1/08, muokattuna
Kankaat vaaleanpunainen PUL ja vaippaflanelli, Pikku-Aurinko
Sisäpinnan Coolmax ja KAM-nepit, Sampsukka

Mallina toimii rakas ja hyväksi halittu vanha Mölli-nukkeni. Nimen olen itse antanut nukelle suunnilleen saman ikäisenä kuin meidän Kerttu on nyt. Taittoimussa on kolme kerrosta paksua vaippaflanellia, taiteltuna siis 9 krs.

Velour-sisävaippa kiinteällä imulla ja imuläpällä. 
Kaava Ottobre 6/2010, "Vattumato"
Kankaat Bambi-velour, Metsola 
valkoinen velour, Eurokangas
Imuläpän Coolmax, imuosien bambujoustofrotee ja nepit, Sampsukka