keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Sen seitsemää sorttia seiskaveikkaa

Asioin varsinaisissa lankakaupoissa suhteellisen harvoin. Niinpä lankavarastonikin koostuvat enimmäkseen siitä, mitä saa ruokakaupasta. Tutut ja hyväksi havaitut kotimaiset 7 veljestä ja Nalle ovat kyllä ehdottomia suosikkejani. Näissä on ihania, omaan makuuni sopivia värejä ja laatukin on osoittautunut käytön- ja pesunkestäväksi jopa lastenvaatteissa. Tutusta langasta onkin kyllä helppo aloittaa uusi työ, kun suunnilleen tietää, millaista lopputulosta on odotettavissa. 7 veljestä tuntuu iholle hiukan karhealta verrattuna joihinkin ulkomaisten lankatalojen kalliimpiin lankoihin, mutta kun pesee valmiin neuleen ennen käyttöönottoa, se pehmenee jonkin verran. Paljaalle iholle tuleviin kohtiin kuten puseroiden kauluksiin ja pipojen reunuksiin käytän usein luonnonvärejä, jotka ovat ainakin käteen tunnustellen pehmeämpiä kuin värjätyt langat.
Seitsemää veljestä löytyy kyllä purku- ja jämälankoja kerä jos toinenkin, kuten kuvasta näkyy. Muun merkkiset  langat eivät edes päässeet kuvaan - niitä löytyy vähintään samanmoinen läjä. Voisin koittaa käyttää näitä vähän vähemmäksi ennen kuin ostan uusia lankoja, vaikka ihanat keväänvihreät kerät mulle taas huutelivat kaupan hyllyltä... Nyt kesää vasten ei varmaan tule paljon villalankoja käytettyä, mutta tuleehan se ensi syksykin taas.
Mitä (kaikkea) sitten jämälangoista voi tehdä? Muutama yritys pikkukerien vähentämiseksi on jo tullut tehtyä. 

Kertulle tuli tehtyä tälle keväälle kaksi pipoa. Oranssi on ihan suorakaide ja näkyy käytössä edellisessä postauksessani. Beige-vaaleanpunainen valmistui viime viikonloppuna tuon kuvassa näkyvän haalarin pariksi. Olin ostanut Kertulle kevääksi ihan varta vasten tuohon haalariin tarkoitetun pipon, mutta se katosi eräällä epäonnisella kauppareissulla. Niinpä uusi tuli tarpeeseen ja nämä sopivatkin väreiltään hyvin yhteen. Malli vain juoksi karkuun kesken kuvausten... Oranssi pipo on hiukan nafti ja beige taas vähän reilu, vaikka molemmissa on sama silmukkamäärä. Pienensin tuota beigeä pipoa pari kertaa ja se saa nyt passata. Tänään Rovaniemellä on kyllä niin keväinen ilma, että villapipot saa kohta panna varastoon.

Tytön neulepipot
Langat: 7 veljestä ja 7 veljestä Polka
Koko: n. 52 cm (aloitussilmukat 92, puikot nro 4)
Tytön neulepaita
Langat: 7 veljestä
Malli: Novita/joku peruspuseron ohje
Koko: 92/98

Varastoon pääsee myös tämä villa-asu, joka onkin ollut ahkerassa (lue: päivittäisessä) käytössä Kertulla koko talven. Housut eivät ole itse tekemäni, vaan Kerttu on saanut ne lahjaksi kummitädiltään, joka puolestaan oli löytänyt ne kirpparilta. Hyvät pökät! Neuleen tein syksyllä noiden housujen pariksi, ja niihin saikin aika kivasti uppoamaan punasävyisiä jämäkeriä. Kirjoneule vetää jonkin verran neuletta kasaan ja siksipä puserosta olisi jälkikäteen ajatellen kannattanut tehdä hitusen leveämpi, että pukeminen olisi lapselle helpompaa. Ehdoton suosikkipuku tämä on kumminkin ollut talven paukkupakkasissa.


Virkattu vauvan peitto
Malli
isoäidin neliö
Lanka 7 veljestä -langanloppuja
Tässäpä yksi perinteinen käyttökohde langanlopuille. Mallina siis Marttojen inspiroimana isoäidin neliö. Tein peiton viime syksynä Vilmaa odottaessani pikkuiselle vaunupeitoksi. Peiton koko oli alun pitäen vain puolet tuosta lopullisesta, ja se oli sillä tavalla aika pitkään käytössä. Neidin kasvaessa tuli kuitenkin tarve suurentaa peittoa, jolloin tein toisen satsin tilkkuja lisää. Suunnittelin laittavani fleecen peiton taustaksi, mutta eipä ole tullut laitettua ja peitto on kuitenkin ollut käytössä tosi mieluisa ihan näinkin. Kooltaan tämä on n. 60 x 80 cm.


Tytön neulemekko
Koko: 92/98
Langat: 7 veljestä ja 7 veljestä Linnut 

 Ja koska blogin nimi on Sanna tekee ja purkaa, täytyy välillä esitellä myös näitä purkuun päässeitä töitä. Tein Kertulle syksyllä neulemekon tuosta ihanan värisestä Linnut -langasta. Malli on ihan suora putki, johon on lisätty olkaimet. Mekko näytti tehdessä kivalta, mutta valmiina oli päällä vähän outo. Lisäksi langan väri ei oikein pääse näin isossa työssä oikeuksiinsa vaan näyttää valmiissa työssä lähinnä harmaalta. Eipä mulla ollut sopivaa puseroakaan tämän mekon alla pidettäväksi, eikä mekko päässyt sitten talvella käyttöön yhtään ainutta kertaa. Olin laittamassa sitä varastoon Vilmalle perittäväksi, mutta totesin että hyvät langat vain menevät hukkaan. Siispä lopputuloksena purkulankavarastoni kasvoi kahdella kerällä suosikkilankaani.


 Purkaminenkin on omalla tavallaan terapeuttista. Siinä piilee lupaus, että seuraavalla kerralla onnistuu paremmin ja taas oppii jotain uutta. Näidenkin kerien kanssa palailen asiaan syksyllä - tiedä mitä ihanaa näistä keksii!

 Seuraava postaus on sitten ompelujuttuja - parit pikatikkaukset ovat viimeistelyä vaille keittiön nurkassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti