tiistai 5. kesäkuuta 2012

Hihat palaa, hjälp!

Joskus on vaan päiviä, ettei mikään onnistu. Ompeluharrastus on kaukana mukavasta ja rentouttavasta ajanvietteestä, kun kone takkuaa ja ei vaan ota onnistuakseen. Lopulta tekee mieli heittää koko kurja tekele nurkkaan ja unohtaa koko juttu.
Eli tällaista tänään. Olen yrittänyt koko päivän ommella Kertulle huppumekkoa. Tämän piti olla yksinkertainen ja kiva homma, josta selviäisi nopeasti saumurilla hurauttelemalla. Toisin kävi.
Ensinnäkin itse pidin tästä kankaasta kovasti, kun löysin sen palakorista. Tämä on ohuehkoa puuvillacollegea, joka ei jousta kovin paljon. Ihanan kesävaatteen tekoon siis. No, mies masensi sanomalla kankaasta, että värit ovat liian hailut ja "tommonen hipinretale-kuvio". Tästä innostuneena siis kankaita leikkelemään. TIETENKÄÄN nuo raidat eivät voi olla kankaassa langansuuntaan, joten jouduin leikkaamaan palat hiukan vinoon, että sain raidat osumaan kohdilleen sivusaumoissa. Tietää siis jo etukäteen, että saumat tulevat kiertämään muutaman pesun jälkeen. Kääk.
Kaavaa muokkasin kahdesta eri ohjeesta yhdistellen aika reilusti, ja vieläkin on vähän arvoitus, miten tuo tulee lopulta toimimaan. Kerttu ei ole halunnut sovittaa mekkoa päälleen tekoaikana.
Alkuun kaikki vaikutti menevän ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa huomasin saumurin neulojen tehneen pieniä reikiä saumat täyteen. Tai no, osa rei'istä ei enää ole edes niin pieniä, kun kankaaseen tulee herkästi silmäpakoja. Olen yrittänyt korjata sen minkä voin. Loput pitää varmaan vaan hyväksyä. Koitin vaihtaa neuloja ohuempaan, terävämpään, jerseyneulaan... ei auta. Reikiä vain tulee. Laitoin nyt tilaukseen saumurin käyttöohjeissa mainittuja Inspira-merkkisiä neuloja kahta eri kokoa ja lisäksi paketin pallokärkineuloja. Jos vaikka tuolla koneella joskus maailmassa voisi ommella yhdenkään trikoon ilman rei'itettyjä saumoja. 
Koska vaatteeseen oli yhdistetty kahta eri kaavaa, ei ompeluohjettakaan voinut noudattaa kirjaimellisesti. Tein muutaman mokan ompelujärjestyksen suhteen, minkä seurauksena pääsin purkamaan. Saumuriommeltahan on niiiiiin kiva purkaa. Pääsin lopulta kuitenkin siihen vaiheeseen, että tarvittiin peitetikkiä. Sain yhdistelmäkoneeni langoitettua oikein hienosti, ja sainkin muutaman kohdan tehtyä peitetikillä ihan siedettävästi. Jälki ei ollut aivan täydellistä, mutta enemmän se taitaa johtua taidoistani kuin koneesta. Paitsi että yhtäkkiä kone lakkasi tekemästä tikkiä. Tuli sylttyä ja lisää reikiä kankaaseen. Langoitin koneen useamman kerran uudelleen, kunnes pää kipeänä ja muutenkin koko touhuun kyllästyneenä luovutin. Älä sitten ompele, kurja rakkine! 
Siinä vaiheessa huomasin, että olin onnistunut sotkemaan vaatteen Vilman mustikkasoseella. Eli työ meni pyykkikoneeseen. Koneen pyörittyä viisi minuuttia hoksasin myös nyppiä nuppineulat pois. Toivottavasti niitä ei ehtinyt mennä koneen rumpuun.
Luovutan siis toistaiseksi tämän projektin suhteen. Jotta voisin jatkaa sen loppuun, minun pitäisi leikata helman alaosat uudelleen, sillä niihin oli tullut niin paljon reikiä, ettei niitä voinut enää pelastaa. Vyötäröresorin saattaa mahdollisesti myös joutua uusimaan, mutta mulla ei tällä hetkellä ole enempää resoria. Eikä kärsivällisyyttä. Joten totean, että kakasta ei saa konvehtia.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Ihan parhaat housut


Lappuhaalarit
Malli
Back to 70's/Ottobre 1/12
Koko 104
Kankaat kierrätysmateriaaleja,
napit ja vetoketju Eurokankaasta
 Oma kehu ei haise, vaan Kerttu sanoi otsikon mukaisesti näistä pöksyistä. Kyllä mammalla tuli tippa linssiin niistä sanoista. Oli neiti näitä kyllä kovasti toivonutkin siitä lähtien, kun katseltiin taannoin kyseisten housujen kuvaa Ottobre-lehdestä. Ja niiden piti nimen omaan olla ruskeat, vaikka muitakin värejä ehdottelin hänelle. Tapaamme Kertun kanssa katsoa aina OB:n yhdessä läpi, koska lapsimalleina on muutaman kerran ollut kerhokavereita ja niitä on kiva sieltä bongailla. 






Luulin, että neiti oli jo unohtanut koko housutoiveen, kunnes eräänä iltana nukkumaan mennessä hän sanoi: "Äiti, olisipa kiva jos tekisit minulle omat farkkuhousut. Semmoiset, joissa on henkselit. Semmoiset ruskeat." Pakkohan ne oli tehdä.

Lapsi on lahjottu valokuvamalliksi tumman suklaan avulla. 70% kaakaota sisältävä tooosi tumma suklaa sopii ihanasti housujen väriin, kuten Metsolan Moondrive-paitakin.


Housut on ommeltu kierrätysmateriaaleista. Ruskeat vakosamettiset äitiyshousut ovat palvelleet molemmissa raskauksissa. Ne olivat kuitenkin vähän turhan suuret, koska ne niin sanotusti pyörivät jalassa vielä ihan loppuraskaudessakin. Enpä siis ajatellut säästää niitä enää mahdollisia tulevia raskauksia varten. Vuorikangas on aiemmasta ruokalappu -postauksesta tuttua Ikean pussilakanaa. 
Etulapun kulmiin tein jatkokappaleet, koska niiden kohdalle osuivat äitiyshousujen takataskut ja kangas oli siltä kohden eri väristä. Hiukan takataskun tikkausjälkeä näkyy uuden kaarevan sauman vieressä.
Kangas on haalistunutta, mutta oikeastaan se on näissä wannabe-retro-pöksyissä ihan kiva efekti, vai mitä! Malli oli pääosin tosi hyvä. Henkseleistä tekisin hiukan lyhyemmät ja takakuminauha saisi olla ainakin Kertulle tiukempi. Lahkeenpituus on tällä tavalla juuri sopiva, vaikka kasvunvaraa näihin ei nyt hirveän paljon jää. 

Tilkkujen tuho: kestoliivinsuojat

Tilkkupussiin oli kertynyt monenkokoista palasta vaippaompeluiden jämiä. Näistä ei oikein järkevästi saanut enää kestositeitä eikä ruokalappujakaan. Mitä muuta PUL- ja bambutilkuista sitten voisi tehdä? Vinkkejä otetaan vastaan!
Leikkelin lopulta kaikki kynnelle kykenevät palaset liivinsuojiksi eli "tissiläpsyttimiksi", kuten Kerttu tapaa sanoa. Yksi ilta tähän tuhraantui ja lopputulos näkyy tässä: 
Kymmenen paria eli 20 kpl liivinsuojia. Kosteussulkuna on PUL paitsi vihreässä parissa laminoitu velour. Imuiksi laitoin kaikkea mahdollista: kierrätysbambucollegea, bambujoustista, tenceliä, velouria, joustofroteeta... Kaikissa on imua kaksi kerrosta. Liivinsuojien halkaisija on n. 10 cm, kaavana käytin jälkiruokakulhoa.
Aika iso työ oli kyllä noin monen ympyrän leikkaamisessa. Huomasin myös, että palat kannattaa leikata aika tarkasti, koska muuten ompeluvaiheessa reunoja on hankala asetella kohdilleen ja tulee susikappaleita. Totuuden nimessä kerrottakoon, että leikkasin liivinsuojia 10 paria, joista kaksi paria meni "opetusmateriaalina" roskikseen. Korvasin hukkaan menneet parit aiemmin ompelemillani suojilla, jotka ovat nuo safarikuosiset.

Tässä vielä sama setti toiselta puolelta kuvattuna. Päättelin kuvauksen jälkeen vielä irtonaiset langanpäät suojien sisään.
Itsehän en enää tissiläpsyttimiä tarvitse, kun maitovahinkoja ei tapahdu enää läheskään samaa tahtia kuin imetyksen alkuviikkoina. Nämä suojat menevätkin kirpparille myyntiin, ja siksi olin lopputuloksenkin suhteen kriittisempi kuin yleensä. Halvalla minä nämä myyn - menevät noin kankaiden hankintahinnalla... Joka kestoliivinsuojia tarvitsee, niin kyllähän näitä kannattaa itse tehdä. Näyttävät nimittäin olevan aika arvokkaita ostettuna, n. 5e/pari.
Ompeleminen oli aluksi haastavaa. Minulla toimi parhaiten saumurissa, kun säädin leikkausleveyttä normaalia kapeammaksi, ompelin suojat kosteussulkupuoli alaspäin (jostain syystä kaartuu siistimmin noin päin) ja löysäsin paininjalan puristusta. Neulojen pitää olla mahdollisimman ohuet ja terävät. Kappaleet kannattaa asettaa suunnilleen samoin päin langansuuntaan, jotta eivät veny eri suuntiin ommellessa. Neuloja en käyttänyt, ettei tule reikiä kosteussulkuun eikä mene saumurin terät rikki. Napakka ote kankaista riittää. Ja tosiaan on hyvä, jos osat on huolellisesti samankokoisiksi leikattu, niin reunat osuvat ommellessakin kerralla kohdilleen.
Pahoittelen kuvien laatua. Pudotin tässä taannoin kameran lattialle optiikka auki, ja se sitten ei ollut iskunkestävä. Kamerassa on nyt "manuaalinen tarkennus" eli optiikkaa voi käsin vetää sen verran ulos kuin hyvältä tuntuu. Useinkaan ei tunnu. Uusi kamera hankittiin tänään, mutta ei ole vielä päässyt testaukseen.