tiistai 5. kesäkuuta 2012

Hihat palaa, hjälp!

Joskus on vaan päiviä, ettei mikään onnistu. Ompeluharrastus on kaukana mukavasta ja rentouttavasta ajanvietteestä, kun kone takkuaa ja ei vaan ota onnistuakseen. Lopulta tekee mieli heittää koko kurja tekele nurkkaan ja unohtaa koko juttu.
Eli tällaista tänään. Olen yrittänyt koko päivän ommella Kertulle huppumekkoa. Tämän piti olla yksinkertainen ja kiva homma, josta selviäisi nopeasti saumurilla hurauttelemalla. Toisin kävi.
Ensinnäkin itse pidin tästä kankaasta kovasti, kun löysin sen palakorista. Tämä on ohuehkoa puuvillacollegea, joka ei jousta kovin paljon. Ihanan kesävaatteen tekoon siis. No, mies masensi sanomalla kankaasta, että värit ovat liian hailut ja "tommonen hipinretale-kuvio". Tästä innostuneena siis kankaita leikkelemään. TIETENKÄÄN nuo raidat eivät voi olla kankaassa langansuuntaan, joten jouduin leikkaamaan palat hiukan vinoon, että sain raidat osumaan kohdilleen sivusaumoissa. Tietää siis jo etukäteen, että saumat tulevat kiertämään muutaman pesun jälkeen. Kääk.
Kaavaa muokkasin kahdesta eri ohjeesta yhdistellen aika reilusti, ja vieläkin on vähän arvoitus, miten tuo tulee lopulta toimimaan. Kerttu ei ole halunnut sovittaa mekkoa päälleen tekoaikana.
Alkuun kaikki vaikutti menevän ihan hyvin, mutta jossain vaiheessa huomasin saumurin neulojen tehneen pieniä reikiä saumat täyteen. Tai no, osa rei'istä ei enää ole edes niin pieniä, kun kankaaseen tulee herkästi silmäpakoja. Olen yrittänyt korjata sen minkä voin. Loput pitää varmaan vaan hyväksyä. Koitin vaihtaa neuloja ohuempaan, terävämpään, jerseyneulaan... ei auta. Reikiä vain tulee. Laitoin nyt tilaukseen saumurin käyttöohjeissa mainittuja Inspira-merkkisiä neuloja kahta eri kokoa ja lisäksi paketin pallokärkineuloja. Jos vaikka tuolla koneella joskus maailmassa voisi ommella yhdenkään trikoon ilman rei'itettyjä saumoja. 
Koska vaatteeseen oli yhdistetty kahta eri kaavaa, ei ompeluohjettakaan voinut noudattaa kirjaimellisesti. Tein muutaman mokan ompelujärjestyksen suhteen, minkä seurauksena pääsin purkamaan. Saumuriommeltahan on niiiiiin kiva purkaa. Pääsin lopulta kuitenkin siihen vaiheeseen, että tarvittiin peitetikkiä. Sain yhdistelmäkoneeni langoitettua oikein hienosti, ja sainkin muutaman kohdan tehtyä peitetikillä ihan siedettävästi. Jälki ei ollut aivan täydellistä, mutta enemmän se taitaa johtua taidoistani kuin koneesta. Paitsi että yhtäkkiä kone lakkasi tekemästä tikkiä. Tuli sylttyä ja lisää reikiä kankaaseen. Langoitin koneen useamman kerran uudelleen, kunnes pää kipeänä ja muutenkin koko touhuun kyllästyneenä luovutin. Älä sitten ompele, kurja rakkine! 
Siinä vaiheessa huomasin, että olin onnistunut sotkemaan vaatteen Vilman mustikkasoseella. Eli työ meni pyykkikoneeseen. Koneen pyörittyä viisi minuuttia hoksasin myös nyppiä nuppineulat pois. Toivottavasti niitä ei ehtinyt mennä koneen rumpuun.
Luovutan siis toistaiseksi tämän projektin suhteen. Jotta voisin jatkaa sen loppuun, minun pitäisi leikata helman alaosat uudelleen, sillä niihin oli tullut niin paljon reikiä, ettei niitä voinut enää pelastaa. Vyötäröresorin saattaa mahdollisesti myös joutua uusimaan, mutta mulla ei tällä hetkellä ole enempää resoria. Eikä kärsivällisyyttä. Joten totean, että kakasta ei saa konvehtia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti