keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kesälomaterveisiä ja vanhoja juttuja

Blogini on ollut kesätauolla liki kaksi kuukautta - ja lähestulkoon yhtä pitkään olen ollut lomalla ompelukoneen äärestä. Eipä tässä siis kovin kummoisia tuloksia ole esiteltäväksi asti.
Kesäkuun alussa lähdimme kodistamme remonttia karkuun. Lomamatkamme vei sukuloimaan Varsinais-Suomeen, sieltä laivalla Ahvenanmaalle, jossa kävimme hiukan pyöräilemässä ja muutenkin katselemassa paikkoja. 
Evästauko Kastelholman linnan edustalla. 
Taustalla näet myös kulkuvälineemme.
Paluumatka kävi vielä Vantaan kautta, jossa tämä mamma suunnisti Venlojen viestissä. 
Lopulta päädyimme mökkeilemään viikoksi Utajärvelle. 
Soutelemassa Utajärven-mökillä
Miehen pitikin siinä vaiheessa jo palata kotiin sorvin ääreen, mutta me tytöt otimme lomasta kaiken irti ja lähdimme vielä viikoksi Kajaaniin Kainuun rastiviikolle. Pääsin suunnistamaan mainioihin, haastaviin maastoihin isovanhempien hoitaessa tyttöjä (isovanhemmat suunnistivat myös - vieläpä huomattavasti paremmalla menestyksellä kuin allekirjoittanut). Viikko sujui rattoisasti asuntovaunuissa, pienimmäisen sairastelusta huolimatta.
Kerttu uimassa
Kajaanin Joutenlammella

Nyt on kuitenkin kesäflunssat selätetty ja olemme palanneet kotiin. Remonttipölyt on saatu siivottua, mutta muutama juttu on kodissa vielä "pientä fiksausta vaille". Saattaapa jatkoon olla tulossa siis joku sisustusaiheinenkin postaus.
Itselläni vanhempainvapaat alkavat olla vietettynä, ja palailenkin nyt osa-aikaisesti työelämään. Tytöt saavat kuitenkin vielä olla ainakin vuoden loppuun saakka kotihoidossa. Toivottavasti tässä ehtii vielä istuskelemaan ompelukoneenkin ääreen työnteon viedessä vapaa-aikaa entistäkin vähemmäksi.
Jotain pientä kättentyötä on toki tullut ihan valmiiksikin asti tämän loman aikana, mutta niistä ei vielä ole kuvia. Pari keskeneräistä työtäkin tuolla nyt odottaa tekijäänsä. Tässä kuitenkin esittelyssä pari vanhaa juttua.

Virkattu päiväpeite
Malli: isoäidin neliö
Langat: Novita Nalle ja muita samanvahvuisia villalankoja
Koko: 15 x 20 = 300 tilkkua 
(sopiva 120 cm leveälle runkopatjalle)
Tämä ehkä pitkäaikaisin käsityöaarteeni muuten löytyi Utajärven mummolasta. Olen aloittanut tämän valtavan tilkkupeiton virkkaamisen vuonna -94 asuessamme Saksassa. Olin silloin 10-vuotias. Äitini on myös virkannut peittoon pari tilkkua, mistä en yhtään tykännyt pienempänä. Halusin nimittäin tehdä "ihan ite"! Peitto oli välillä yli vuodenkin kaapin kätköissä tauolla, mutta lopulta se vain piti saattaa valmiiksi, vaikken enää keksinyt sille edes paikkaa... No, anoppilan vanhaan maalaistaloon se sopii oikein hyvin. Tämä lienee kansallispuvun jälkeen suuritöisin ikinä tekemäni käsityöprojekti.

Hello Kitty -kerholaukku
Malli:
Oma
Koko: n. 20 x 30 x 7 cm
Kankaat: Farkkukangas kierrätettyä,
vuorikangas ja vinonauha Eurokankaasta,
applikaatiot tilkkukorin aarteistoa,
apu-/tukikankaat Vlieseline
Kerttu aloitti keväällä seurakunnan päiväkerhon. Sinne piti tietysti saada oma kerholaukku, mutta mieleistä ei oikein löytynyt kaupasta, ainakaan mihinkään järkevään hintaan. Kerttu tykkäsi kaupassa yhdestä farkkukankaisesta pikkulaukusta, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tähän laukkuun olen kierrättänyt vanhan äitiysajan farkkuhameeni, jolle ei ole ollut enää pitkään aikaan mitään käyttöä. Se oli malliltaan niin vanhanaikainen, ettei siitä olisi ollut seuraavaankaan raskauteen paljon iloa. Vuorikangas on uutta - pala taisi maksaa 2,50 e Eurokankaassa. 
En ole juuri tehnyt applikaatioita aiemmin, joten päätin aloittaa helposta kuva-aiheesta. Apuna käytin Vlieselinen silitettävää liimakangasta, irtirevittävää tukikangasta ja vielä veteen liukenevaa harsoa, jonka avulla sain viiksikarvat tikattua hiukan siistimmin. Apukankaita oli kaapissa pienet näytepalat, jotka olen saanut tilaajalahjana Ottobrelta. Apukankaista oli kyllä oikeasti hyötyä, eli näitä käytän kyllä jatkossakin. Kittyn silminä on KAM-nepit, jotka ovat tietysti vaippaompelujen jäämistöä.
Laukun takapuolella on pikkutasku, jossa vetoketjuna myös jostain vanhasta vaatteesta irti purettu ketju. Laukku on herättänyt huomiota pitkin kevättä toisten kerhoäitien keskuudessa. Kyllähän Kerttu siinä on ihan mielellään kuljetellut tossuja ja eväitä.

Mitä muuta sitten voi tehdä käyttämättä jääneestä hameesta? No, vaikkapa tällaista: 
Lapsen liivimekko
Malli: Suuri Käsityölehti (joku vanha malli)
Koko: 92
Kangas: Marimekko "Tulipunainen"
Tämä kuva on jo aika vanha. Kerttu näyttää kovin pieneltä, eikä mekkokaan kyllä taida enää mahtua päälle. Kankaaseen kuitenkin liittyy tarina. Vuonna 2004 kun oli karkausvuosi, ja tietysti silloin päätin kosia silloista poikaystävääni karkauspäivänä. No, ei minulla ollut toiveissakaan, että hän suostuisi - olimme tapailleet vasta muutaman viikon! Kerroin hänelle kuitenkin, että jos antaa naiselle rukkaset karkauspäivän kosintaan, tälle pitää ostaa hamekangas. Poikahan osti - mutta niin pienen palan, ettei siitä tullut minulle kuin minihame. Käytin sitä hamosta ehkä pari kertaa, jonka jälkeen se jäi kaappiin odottamaan parempaa käyttökohdetta. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin tuo silloinen kaveri ei (onneksi) enää ole kuvioissa, mutta Kerttu sai hamosesta kierrätettynä oikein sievän mekon. Tällä hetkellähän tuota Tulipunaista ei muuten näytä olevan Marimekolla enää myynnissäkään. 
Nykyisen "poikaystävän" kanssa onkin tullut kuljettua yhtä matkaa jo useampi vuosi. Tänään vietämme 6-vuotiskihlajaispäivää kera mansikka-britakakun. Lopetetaan tämä postaus siis makeisiin kesätunnelmiin. Seuraavalla kerralla sitten luvassa lisää Marimekkoa...