keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Pika-pika-perushousuja pitkäsäärelle

3-vuotias Kerttu-neiti on kasvanut kesän aikana niin mahdottomasti, että syksyn tullen kaikki pitkät housut tuntuivat jääneen lyhyiksi. Ison pinon perushousuja käärinkin odottamaan seuraavaa käyttäjäänsä, mutta uusia pöksyjä kyllä tarvitaan vanhojen tilalle. Ensihätään surautinkin vanhasta uutta -ajatuksella kahdet kotihousut.
 Varastosta löytyi serkun vanhat joustofroteehousut, jotka olivat Kertulle sopivat. Polviin oli kuitenkin tullut kulumaa, joten niihin keksin laittaa tuommoisen kukkapaikat päälle. Applikaatioissa on käytetty samaa kuva-aihetta kuin edellisissä vaipoissa.
Tässä ennen-kuva housuista reikineen.
Housut sopivat käyttäjälleen hyvin ja ovat mieleiset. Applikaatioihin on käytetty joustofroteetilkkuja.

Lapsen collegehousut
Malli:
Ottobre 1/12: Odakota
Koko: 110
Kankaat: Enon vanhasta hupparista

 Toiset housut tein kierrätysmateriaalista. Kertun enon (eli veljeni) XL-kokoinen abihuppari on ollut ahkerassa käytössä. Näissä R-collectionin vaatteissahan on se ominaisuus, että kangas vain kestää ja kestää... ja kestää... Kun vaatteeseen on jo totaalisen kyllästynyt ja se on tahrainen ja pesuissa haalistunut, kangas on edelleen ehjää. Tämä huppari oli nähnyt elämää ja päätynyt "matonkuteisiin", josta sen pelastin omaan käyttööni. Leikkelin sen ensin paloiksi. En oikein pitänyt tuosta haalistuneen sinapinkeltaisesta sävystä, joten laitoin osat pesukonevärjäykseen. Housujen väriksi valikoitui oranssi, koska tarvitsin väriä muutaman muunkin vaatteen värjäämiseen ja nämä menivät siinä samassa koneellisessa. Muutenhan noita kierrätyskankaita ei välttämättä kannattaisikaan värjätä - tai ainakin uudisvaatteelle tulisi vähän turhan paljon hintaa minun mielestäni.

 Ja tässä housut ovat käyttäjänsä päällä. Näihin jäi vähän kasvunvaraakin, mutta se ei liene vaarallista. Jos jotain pitää kritisoida, niin kaava on mielestäni vähän turhan pussimainen ainakin tuolle meidän hoikkeliinille. Ja koska minulla ei ollut oranssia ompelulankaa, tein kaksoistikkaukset ruskealla. Kontrastivärisissä tikkauksissa on se huono puoli, että jokainen hyppytikki ja epätasaisuus näkyy selvästi.

Nimikointinauhat



Tänään innostuin tyttöjen päiväunien aikana vielä askartelemaan nimikointilappuja ompelutöitä varten. Minulla on joskus aikanaan ollut tilattuna tällaisia jostain, mutta ne ovat jo loppuneet ja taisivat olla silloin tyttönimelläni tehtyjä. Nämä laput tein tulostettavan siirtokuvakalvon avulla 1 cm leveälle puuvillanauhalle. Aika näyttää, miten nämä kestävät pesua ja käyttöä.

Osaan lapuista laitoin kokomerkinnät valmiiksi, osaan en. Ja periaatteessa en tykkää, että nimikointi on englanniksi. Kuitenkin "Sannan tekemä" kuulosti jotenkin kököltä, joten siksi "Handmade by Sanna V." Muut  tekstit ovat "Sanna V", "Äidin tekemä", "Handmade by ÄITI", "Äidin tekemä" ja "Itsetehty". Nyt vain sisäinen kielipoliisini antoi huomautuksen tuosta viimeisestä: onko "itsetehty" yhdyssana?

2 kommenttia:

  1. Mä en ala! Mieheni housutkin odottavat jo toista kuukautta, että joku ne paikkaisi. Kateellisena luen tätä sun blogia ja harkitsen aina oman ompelukoneen kaivamista kaapista. Mutta vielä se kone kaapissa makaa :) Terkkuja Livonsaaresta!

    VastaaPoista
  2. Hauskaa, että tätä mun blogintekelettä luetaan siellä teilläkin... Niinpä se monesti itselläkin on semmoinen olo, ettei mitään saa aikaan ja ompeluinspiraatiota saa odotella. Kyllä monesti juuri se koneen kaivaminen kaapista on kaikkein työläin vaihe ompelemisessa. Mutta onhan niitä ihmisiä, jotka lähtee joka päivä lenkille - itsellä taas ne lenkkarit on tuolla kaapin pohjalla hyvinkin tiukassa. =)

    VastaaPoista