torstai 11. lokakuuta 2012

Tunika & tunika

Muut asiat ovat vieneet aikaani bloggaamiselta, joten on taas ollut hivenen hiljaisempaa. Ompelukoneen ääreen istuminenkin on nykyisin ollut enemmän satunnaista, vaikka kyllähän se harrastus olisi oikein sopivaa vastapainoa arjen pyörittämiselle. Meidän nuorimmaisemme on nyt tullut siihen ikään, jolloin äidillä olisi hyvä olla yksi silmäpari niskassakin. Ja tarkemmin ajatellen mielellään myös ylimääräinen käsipari kainaloiden alla sekä muutama metri varahermoja takataskussa. Eipä tarvitse huomion herpaantua pitkäksi aikaa, niin jo on pienet sormet kukkaruukun mullassa tai roskista penkomassa... Sanomattakin lienee selvää, ettei kuopuksen valveillaoloaikana ole hyvä idea levittää ompelukaavoja, saksia, neuloja, lankoja ja muita ihania hipellettäviä tilpehöörejä näkösälle.
Tytön tunika
Malli:
Princess, Ottobre 4/12
Koko: 110
Kankaat: Trikoo Oulun Löytöpalasta, resori Sampsukasta
Näiden koottujen selitysten jälkeen esittelen kaksi vanhempaa tuotantoa olevaa vaatetta, koska uudempaa ei nyt ole toistaiseksi tarjolla - vaikkakin työn alla.
Tunikan helmaan kuului alkuperäisessä mallissa kumilankarypytys, mutta minulla ei ollut varastossani tarvittavaa kumilankaa, ja lopulta Kerttu omi tunikan käyttöön ilman rypytyksiä, ja hyvältä se näyttää näinkin. Hihansuut on rypytetty 5 mm levyisellä Framilon-nauhalla ja samaa on tukinauhana olkasaumoissa. Applikaatio on tehty kaavassa olleen mallin mukaan, mutta hiukan tuunasin tuota kruunua Tiimarista ostetuilla paljeteilla ja helmillä (ai miten niin pidän bling-blingistä?). En oikein tiedä, mitä materiaalia tuo luonnonvalkoinen trikoo on, mutta jonkinlaista sekoitetta ilmeisesti. Se on hiukan liukkaampaa ja raskaampaa kuin puuvillatrikoo, mutta kuitenkin paksua ja laadukkaan oloista. Kangas on minulle tyypilliseen tapaan marinoitunut kaapissa monen monta vuotta ennen kuin pääsi käyttöön.
(Vauhdikkaan kampaan salaisuus on pölynimuri-fööni)

 Toinen tunika on ollut käytössä jo pitempään. Tein sen ehkä vajaa vuosi sitten, alun pitäen mekoksi. Tytön kasvaessa se on kuitenkin jäänyt helmanmitaltaan tunikaksi, mutta on edelleen mieleinen ja ahkerassa käytössä. Nyt kirjoittaessani tulinkin ajatelleeksi, että vaatteen käyttöikää voisi myöhemmin vielä jatkaa vaihtamalla hihansuuresorit pitemmiksi.
Tytön tunika
Malli:
 Joku 90-luvun Suuri Käsityö-lehti
Koko: 98/104
Kankaat: Pilvivelour Metsolasta
Pahoittelen yllä olevan kuvan laatua. Se on ilmeisestikin otettu vanhalla kameralla, josta onnistuin tuhoamaan tarkennuksen pudottamalla kameran lattialle optiikka avoinna. Tulipahan ainakin hyvä syy ostaa uusi, parempi kamera. Edelleenkään en ole mikään huippukuvaaja, mutta malli ainakin osaa hommansa!



maanantai 1. lokakuuta 2012

Kirjavainen kylpytakki

Kertulla on viime aikoina näyttänyt kylpytakki hieman "kinttanalta", kun sitä on saunan jälkeen kiskottu päälle. No, ihmekös tuo - sama takki on ollut tytöllä jo kohta kaksi vuotta ja se on kokoa 90! Hyvin se on hoikalle neidille vielä mennyt kiinni, mutta pituus alkoi olla jo melko mini. Kerttuhan käyttää nykyisin kokoa 104/110...
Niin että ei kun uutta takkia ompelemaan. Ja tässäpä tämä harmaan syyspäivän ompelujen tuotos:
Lapsen kylpytakki
Malli: "
Robot dog", Ottobre 6/11
Koko: 110
Kankaat: Eurokangas
 Tämä vihreähän oli yksi niistä toukokuussa tehdyistä heräteostoksista. Kesä kyllä tuli mieleen tätä kukkakangasta ommellessa. Kyllä vaan värit vaikuttavat mielialaankin, niin ettei sateinen syyspäivä tuntunut lainkaan niin harmaalta enää tämän jälkeen. Olin suunnitellut tekeväni tästä kankaasta jotain ihan muuta, mutta lopulta alkoi vaikuttaa, että koko pala jääkin käyttämättä. No, eipä onneksi jäänyt. Sisäpuoleksi laitoin ihanan pehmeää vaaleanpunaista puuvillaflanellia. 
 Etureunojen vinokaitale on leikattu samasta kankaasta, josta tein vuorin Hello kitty -kerholaukkuun. Tällä vinokaitaletekniikalla oli kyllä nopsa ja helppo tehdä takki. Ja tuli ainakin omaan silmään siistiä jälkeä. Tätä voisi kokeilla ulkotakinkin tekemiseen, kun laittaisi vain vetoketjun etureunaan. Lasten ulkotakkeja ei olekaan tullut vielä yhtään ommeltua, kun ei ole löytynyt mieleisiä ulkoilukankaitakaan.
Kuten kuvasta näkyy, pituutta olisi saanut olla vaikka vieläkin vähän enemmän. Laitoin kaulukseen yhden keltaisen nepparin pitämään etureunoja kiinni. Nuo etukappaleet eivät kuitenkaan mene tässä mallissa kovin paljon päällekkäin, joten takki tahtoo helposti aueta tuosta alempaa. Sen verran siis tekisin kaavaan muutoksia, että pikkuisen leventäisin etukappaleita. Nyt taidan vain tyytyä lisäämään toisen nepparin tuohon alemmas, niin eiköhän se sitten pysy.
Kovasti on tullut viime aikoina ommeltua Kertulle vaatetta. Neiti vain on kasvanut melko vauhdilla, joten vanhat kamppeet jäävät pieneksi ja tarvetta tulee sitä myötä jatkuvasti. Ja toisaalta tuolle nuoremmalle Vilmalle ei niin paljon ole tarvetta ommella, kun sillä vaatekomero pursuaa Kertulta (ja muutamalta muultakin) perittyjä ihanuuksia. Mutta jospa sitä ensi kerralla ompelisi jo jollekulle toiselle... jaa, no ei sentään ensi kerralla, kun nimittäin yksi Kertun juttu on vielä bloggaamatta.