maanantai 1. lokakuuta 2012

Kirjavainen kylpytakki

Kertulla on viime aikoina näyttänyt kylpytakki hieman "kinttanalta", kun sitä on saunan jälkeen kiskottu päälle. No, ihmekös tuo - sama takki on ollut tytöllä jo kohta kaksi vuotta ja se on kokoa 90! Hyvin se on hoikalle neidille vielä mennyt kiinni, mutta pituus alkoi olla jo melko mini. Kerttuhan käyttää nykyisin kokoa 104/110...
Niin että ei kun uutta takkia ompelemaan. Ja tässäpä tämä harmaan syyspäivän ompelujen tuotos:
Lapsen kylpytakki
Malli: "
Robot dog", Ottobre 6/11
Koko: 110
Kankaat: Eurokangas
 Tämä vihreähän oli yksi niistä toukokuussa tehdyistä heräteostoksista. Kesä kyllä tuli mieleen tätä kukkakangasta ommellessa. Kyllä vaan värit vaikuttavat mielialaankin, niin ettei sateinen syyspäivä tuntunut lainkaan niin harmaalta enää tämän jälkeen. Olin suunnitellut tekeväni tästä kankaasta jotain ihan muuta, mutta lopulta alkoi vaikuttaa, että koko pala jääkin käyttämättä. No, eipä onneksi jäänyt. Sisäpuoleksi laitoin ihanan pehmeää vaaleanpunaista puuvillaflanellia. 
 Etureunojen vinokaitale on leikattu samasta kankaasta, josta tein vuorin Hello kitty -kerholaukkuun. Tällä vinokaitaletekniikalla oli kyllä nopsa ja helppo tehdä takki. Ja tuli ainakin omaan silmään siistiä jälkeä. Tätä voisi kokeilla ulkotakinkin tekemiseen, kun laittaisi vain vetoketjun etureunaan. Lasten ulkotakkeja ei olekaan tullut vielä yhtään ommeltua, kun ei ole löytynyt mieleisiä ulkoilukankaitakaan.
Kuten kuvasta näkyy, pituutta olisi saanut olla vaikka vieläkin vähän enemmän. Laitoin kaulukseen yhden keltaisen nepparin pitämään etureunoja kiinni. Nuo etukappaleet eivät kuitenkaan mene tässä mallissa kovin paljon päällekkäin, joten takki tahtoo helposti aueta tuosta alempaa. Sen verran siis tekisin kaavaan muutoksia, että pikkuisen leventäisin etukappaleita. Nyt taidan vain tyytyä lisäämään toisen nepparin tuohon alemmas, niin eiköhän se sitten pysy.
Kovasti on tullut viime aikoina ommeltua Kertulle vaatetta. Neiti vain on kasvanut melko vauhdilla, joten vanhat kamppeet jäävät pieneksi ja tarvetta tulee sitä myötä jatkuvasti. Ja toisaalta tuolle nuoremmalle Vilmalle ei niin paljon ole tarvetta ommella, kun sillä vaatekomero pursuaa Kertulta (ja muutamalta muultakin) perittyjä ihanuuksia. Mutta jospa sitä ensi kerralla ompelisi jo jollekulle toiselle... jaa, no ei sentään ensi kerralla, kun nimittäin yksi Kertun juttu on vielä bloggaamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti