torstai 6. joulukuuta 2012

No onkos tullut kesä...

Naisen mekko
Malli:
SK 4/2012, malli 7
Koko: 40?
Kankaat: Mummolan varastoista

Tämä mekko valmistui jo syksyllä, mutta erinäisistä syistä se päätyy julkaisuun vasta nyt. Myönnetään, onhan se vähän kesäinen kukka- ja perhoskuoseineen. Pitääkö sitä talvella pukeutua synkkiin väreihin? Kehtaisko tässä asussa mennä ihan töihinkin, jos vaihtaisi vielä vaikka tummemman paidan tuonne mekon alle? Vai jätänkö tämän suosiolla odottamaan ensi kesää?


Tekovaiheessa tämä osoittautui oikein epäonnen mekoksi, joten purkamista ei taaskaan voinut välttää. Alun pitäenhän aloin ompelemaan mekkoa äitini toiveesta hänen ostamastaan kankaasta, ja hänen mitoillaan. Tuo Suuri Käsityö -lehden kaava oli kuitenkin mitoitettu lyhyelle naiselle - siis TODELLA lyhyelle naiselle. Kaava osoittautui myös muilta mitoiltaan todella pieneksi. Jos kaavan kokonumero pitäisi paikkansa, tämän mekon pitäisi olla minulle 2-3 numeroa liian suuri. Eipä näytä olevan. Äidilleni sitä ei tarvinnut sitten edes sovittaa päälle... 

Ja lopulta jouduin leikkaamaan vielä koko yläosan uusiksi, koska se kiristi hartioista juuri tuon superlyhyen mitoituksensa vuoksi. Onneksi kangasta oli riittävästi uuteenkin yritykseen. Sitä itse asiassa jäi sen verran, että äidillekin saadaan vielä ensi kesäksi siitä mekko - mutta varmasti jollakin toisella kaavalla.


Loppujen lopuksi jouduin ompelemaan myös vetoketjun kahteen otteeseen, kun alkuperäinen piilovetoketju rapsahti rikki kesken sovituksen. No, sehän on heikko mikä ei käyttöä kestä. Laitoin tilalle sitten ihan tavallisen leninkiketjun.

Ainoastaan yläosa on vuoritettu. Kangas on paksuhkoa puuvillaa, sellaista vähän rouheammin kudottua. Tosi ihana kangas ommella kyllä, ja kuosikin miellyttää silmää. 

tiistai 4. joulukuuta 2012

Orkesteripuku itselle

Olen keskittynyt viime aikoina ompeluissani pääsääntöisesti lastenvaatteisiin. Nyt kuitenkin tuli tarve saada itselle vaate, nimittäin uusi orkesteripuku.
Naisen pitkä iltapuku
Malli:
MODA 2/2005 (malli 4d/e)
Koko: 38/40
Kankaat: Musta sifonki ja
sähköistymätön vuorikangas
Eurokankaasta
Olen soittanut puhallinorkesterissa reilu kymmenen vuotta. Saman ajan minulla on ollut käytössä vanha puku, josta kuva jäljempänä. Viime vuonna naisten konserttiasu päätettiin kuitenkin uudistaa. 
Puvun suhteen tehtiin mielestäni oikein onnistunut päätös olla hankkimatta kaikille naisille samanlaista asua. Olen nimittäin pariin otteeseen ollut tilanteessa, jossa seuralle/kuorolle/muulle vastaavalle porukalle hankitaan yhtenäistä asua, ja kyllähän sellaista leninkiä ei vain ole, joka kaikille sopisi ja olisi mieleinen. Näin ollen orkesteri päätti antaa vapaat kädet kullekin hankkia oma pukunsa tietyillä ehdoilla, ja hiukan käyttörahaa sen hankkimiseksi.


Puvun tuli olla musta, nilkkapituinen ja juhlava. Lisäksi yläosan piti olla olkapäät peittävä tai olkaimien vähintään 5 cm leveät. Näillä ehdoilla siis lähdin pukuani suunnittelemaan. Inspiraation lähteenä minulla oli kaapissa eräs tyylikäs, punainen iltapuku, joka on hyvin pitkälti tämän ompelemani puvun mallinen, kaulusta lukuunottamatta.

Naisten juhlapuvut ovatkin melkein ainoita vaatteita, joiden ompelemisessa vielä voi säästää rahaa tekemällä itse. Pääsin kangasostoksissa melko halvalla, kun en valinnut sitä kaupan kalleinta silkkivoileeta. Tämä on siis tavallista polyestersifonkia. Puolivahingossa tulin valinneeksi kankaan, joka ei edes kuljetuksessa rypisty kovin helposti - ei mikään turha ominaisuus konserttipuvulle! Hintaa mekolle tuli kaikkine tarvikkeineen hiukan yli 50 euroa, joten pukurahasta jäi kivasti yli vielä kenkien hankkimiseen. 

Olin katsonut nämä kengät jo valmiiksi kauppareissun yhteydessä, mutten ollut niitä vielä sovittanut. Eräänä päivänä avautui tilaisuus lähteä pikaostoksille; siispä tuulipuku niskaan, kumisaappaat jalkaan ja syysmyrskyä uhmaten korkkareita sovittamaan! Olin varmasti mielenkiintoinen näky kaupassa tepastellessani tuulipuvussani korkkarit jalassa peilin edessä. Eräs miesasiakas katselikin touhujani vierestä hiukan huvittuneena, ja näytti sitten peukkua hyväksynnän merkiksi. Päätin ostaa kengät, vaikken tiennyt, koskiko "peukuttaminen" kenkiä vai muuten vain viimeisteltyä olemustani. 


Loppuun vielä kuva vanhasta orkesteripuvusta. Väri on tummansininen. Puku on ollut minulle alusta alkaen liian suuri, kun se ei ollut omien mittojeni mukaan tehty. Mielestäni tuo uusi on kuitenkin hivenen nuorekkaampi ja enemmän "mun näkönen".


 PS. Pahoittelen tämän postauksen kuvien laatua. Mustasta, hivenen kiiltelevästi vaatteesta on jokseenkin hankala saada sellaista kuvaa, jossa yksityiskohdat erottuisivat hyvin. Lisäksi kuvausaikana oli pimeää, kuten täällä päin Suomea tapaa olla tähän aikaan vuodesta.