tiistai 26. helmikuuta 2013

Sitruunalaku-haalarihousut



Potkuhousut ja paita
Malli: paita "Baby basics", ottobre 4/11
potkuhousut "Snail walk", Ottobre 4/12
Koko: 80 cm
Kankaat: velour Eurokankaasta, pallotrikoo
mumman kaapista, resori ja nepparit Sampsukasta
Pitkästä aikaa päätin tehdä Vilmalle vaatetta. Tuolla kuopuksellahan on kaappi täynnä isosiskon vanhoja ihanuuksia, eikä siksi ole ollut tarvetta ommella neidille mitään. Nyt kuitenkin tuo velour alkoi elää mielessäni omaa elämäänsä, joten pakkohan tämä sitruunalakun värinen setti oli päästä toteuttamaan.

Ostin valkoista puuvillavelouria Oulun Eurokankaan palakorista aikoja sitten. Olen silponut siitä muutamaan pienempään työhön paloja, ja yhden pätkän värjäsin keltaiseksi erään toisen värjäysprojektin yhteydessä. Väri oli Dylonin pesukoneväriä. Ajatuksena oli tehdä vaippoja Vilmalle, mutta tuosta keltaisesta tuli niin herkullisen värinen, ettei sitä raaskinut vaippoihin piilottaa.
Housujen mallina Snail walk on veikeä, mutta mitoitukseltaan yllättävän pieni. Ei paitakaan kyllä kovin iso ole - 80-senttiseen settiin ei juuri jäänyt kasvunvaraa. Potkuhousujen olkaimissa on kuitenkin vielä toiset nepparit säätövarana. Paitakangas löytyi mummolan kaappeja koluamalla.

Ompeluun tuli mutkia matkaan, kun saumurini lakkasi ko-operoimasta ja joutui huoltoon pariksi viikoksi. Peitetikkipuolta ei kyllä vieläkään saatu kuntoon, joten resorikanttaukset on tehty kaksoisneulalla. Kaksoisneula teki trikooseen silmäpakoja, joten sen takia piti helmakäänteen sijaan laittaa paitaan resori myös alas. Pepussa ja hihassa on tähtiapplikaatiot velourista.
 Vilmakin osoittaa jo orastavaa kiinnostusta käsitöihin...






sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kaikki huusi: "Kato...

... se on Mauno Mato!"

Olkalaukku
Malli:
Oma
Koko: N. 28 cm x 38 cm
Kankaat: Kierrätysdenim vanhoista farkuista,
puuvillakankaita omista ja mummolan varastoista
vuorikangas ja napit: Eurokangas
Itsetehdyssä nimilapussa lukee "Äidin tekemä"


Viime kesänä esittelin Kertulle ompelemani kerholaukun. Se on Kertulla nyt käytössä päiväkotilaukkuna, mutta Vilmalla ei ollut omaa laukkua päivähoidon alkaessa. Tein tämän laukun samalla mallilla hiukan suuremmassa koossa, koska pienemmälle lapselle tarvitsee yllättäen kuljettaa päiväkotiin enemmän vaihtovaatteita kuin isolle.

Jos meiltä jotain löytyy, niin käytöstä poistettuja vaatteita - esimerkiksi farkkuja. Tähän laukkuun sain kätevästi upotettua yhden parin kaappeja täyttämästä. Mummolan kaapista löytyi punaisesta puuvillakankaasta ommeltu juhlapuvun mallikappale, josta leikkasin vinonauhat kanttauksia varten. Vuorikangas on tuttu Kertun kylpytakista.



Kerttu toivoi Vilman laukkuun kuva-aiheeksi isoa punaista omenaa. Sellainen siitä sitten tuli - Mauno Matokin on päätynyt luikertelemaan omenakotiin. Kuva löytyi jälleen Googlen kuvahausta, koska en osaa (lue: viitsi) itse piirtää. Melkoista värkkäämistä oli noiden pienempien kohtien ompelu, eikä jälki ole kaikin paikoin ihan kympin arvoista. Mutta ei niitä pikkuvirheitä valmiissa työssä niin huomaa... eihän?


 Takapuolella on nimikointi. Vaikka en minä kyllä usko että tämä laukku muutenkaan herkästi menisi sekaisin päiväkodissa muiden kassien kanssa...

Ja kiitos kysymästä, kyllä olen lopputulokseen tyytyväinen!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Pallopaita ja muita perusjuttuja

Uusi vuosi, uudet kujeet! Minun kohdallani uusi vuosi on tarkoittanut myös aloitusta uudessa työpaikassa. Haasteita on riittänyt, sillä uudet työtehtävät poikkeavat aika tavalla kaikesta tähän saakka oppimastani.
Vudenvaihteessa sain viimein aikaiseksi myös järjestää itselleni ompelunurkkauksen vaatehuoneeseen. Tämähän on upeaa edistystä entiseen verrattuna, sillä tähän saakka olen aina levittänyt koneeni keittiön ruokapöydälle - ja joutunut keräämään ne siitä heti kohta poiskin. Toivottavasti ompeluharrastus saa uutta vauhtia uudesta työtilasta.
Naisen trikoopaita
Malli:
Patchwork, Ottobre Woman 5/12
Koko: 38/40
Kangas: Puuvilla-elastaanitrikoo Eurokankaasta

Olin aloittanut tämän paidan ompelemisen jo syksyllä, kun tarvitsin siistejä perusvaatteita silloiseen keikkatyöhöni. Tuolloin ompelu jäi kuitenkin kesken, ja loppujen lopuksihan en enää mitään työvaatteita tarvitsekaan, kun on nykyisin vaatteet firman puolesta. Mutta kiva paita tästä kuitenkin tuli. Jouduin kaventamaan puseroa aika paljon sivusaumoista, ja itse asiassa tykkäisin että se saisi olla vieläkin vähän tyköistuvampi. Positiivista tässä mallissa on riittävän pitkä helma ja hihat. Kun 165-senttiselle hukkapätkälle on jonkin käsittämättömän mutaation seurauksena kehittyneet gorillan yläraajat, ovat kaupan puseroiden hihat useimmiten auttamatta liian lyhyet.

Tykkään väristä ja kuosista kovasti. Ja tykkäsi Kerttukin, sillä hän oli hiukan pettynyt että tällä kertaa vaate tulikin äidille eikä hänelle. Täytynee hakea pallotrikoota lisää, sillä se on vieläpä varsin laadukkaan tuntuista. Kyllä tämä pääsi heti lempipuseroiden kastiin. Pahoittelen, että malli suvaitsi saapua kuvauksiin "pipotukassa" ja urheiluhousuissa...



Sitten samalla innolla tuunasin kesämekosta tunikan. Tämä tomaatinpunainen nappimekkohan on ostettu viime keväänä Halpa-hallista. Se on ollut ahkerassa käytössä - niin ahkerassa, että takahelmaan oli tullut reikä. Minua myös ärsytti tuo pääntie, joka oli ommeltu kieroon. Siispä leikkasin reikiintyneen helmaosan lyhyemmäksi, siitä sain sopivasti materiaalia pääntien kaitalehuolitteluun. Eipä mene enää pääntie kierteelle. Mekosta tuli  vesirajamittainen, joten ei sitä enää viitsi käyttää ilman housuja. Hauska vaate kutenkin leggingsien pariksi.

Lapsen pikkuhousut
Malli:  
Dumbo, Ottobre 6/10
Koko: 110
Kankaat: Pallotrikoo Eurokankaasta
Musta trikoo vanhasta kesätopista
Pallotrikoon jämätilkuista valmistui vielä pikkupöksyt 4-vuotiaalle neitokaiselle. Vyötäröllä on resori ja pehmeää pyjamakuminauhaa. Mustiin alkkareihin uusiokäytin trikoota vanhasta venähtäneestä kesätopista. Lisäsin eteen merkiksi pätkät Sampsukan koristenauhoista, niin pöksyt menevät helpommin oikein päin päälle. Tämä oli ihan mukava "hipster"-malli lapselle, kun ei ole vyötäröltä liian matala. Näitä voisi tehdä lisääkin, jos epämääräisen kokoisia trikootilkkuja kertyy jatkossakin nurkkiin pyörimään.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Jääprinsessan luistinsuojat

Koska luistellaan ihan muuten vaan?
Kun maassa on lunta ja pakkasta.
Koska luistellaan ihan muuten vaan?
No tietenkin talvella!

Luistimenlämmittimet ja teräsuojat
Malli:
oma
Kankaat: huopunutta villaneulosta vanhasta
neuletakista, keinoturkistilkkuja
 Vanhempi tyttäremme sai joulupukilta lahjaksi ensimmäiset luistimensa. Nuo tyttöjen luistimethan eivät ole jalkineina erityisen lämpimät. Eräänkin kerran on alkanut itsellänikin varpaita palella luistelukentällä. Kertun luistimiin mahtuu onneksi villasukkakin jalkaan, mutta kylmempiä kelejä varten ompelin luistimien päälle puettavat villaiset lämmittimet.


Kaikki materiaalit lämmittimiin löytyivät mummulan ehtymättömistä varastoista. Musta neulos on 100% lampaanvillaa. Mummun villaneulostakki oli käytössä ja pesussa ajan kanssa huopunut pilalle. Huopunut villaneuloshan on käytössä lämmintä ja lisäksi mukavaa ommella, koska se ei purkaannu ja joustaa juuri sopivasti. Yläreunaan ompelin koristeeksi kaitaleen tekoturkista. Tätä löytyi pieni tilkku - lienee peruja jonkin penkkariasun tai vastaavan ompeluksista.


Eteen tuli muotosauma ja taakse tarranauhakiinnitys.  Luistinlämmittimen alareunassa on koko matkalla kuminauha, jolloin lämmitin pysyy napakasti paikallaan. Pohjan alle ompelin vielä jalkalenkin napinläpikuminauhasta ja yhden napin kiinnittimeksi.



Teräsuojat ompelin tuosta samasta tekoturkiksesta. Tämä malli on yksinkertainen suorakaide, jota pyöristin hiukan molemmista päistä. Ylläreunaan ompelin kuminauhakujan.


Valitettavasti kamera ei ole sattunut kertaakaan mukaan luistelukentälle lähtiessä, joten sovituskuvia ei ole. Kerttu oppi kyllä ihmeellisen nopeasti "luistelemaan", eli pysyy jo itse pystyssä luistimilla ja pääsee jopa eteenpäinkin. 



 Vilma taas on mitä ilmeisimmin kiinnostunut enemmän hiihtämisestä.