torstai 28. maaliskuuta 2013

Tipuja ja noitia

Virvon, varvon
tuoreeks, terveeks...

Pääsiäisperinteisiin on ainakin meillä päin kuulunut virpominen palmusunnuntaina. Lapsena mekin kiersimme naapureissa virpomassa, ja pieniä karkkiyllätyksiä saimme yleensä palkaksi. Tänä vuonna meidän 4-vuotias Kerttu pääsi ensimmäistä kertaa itse virpomaan, ja Vilma kulki mukana "maskottina".

Tämän näköisiä trulleja meiltä lähti sunnuntaina liikenteeseen. Mietin alun pitäen, että Vilma olisi voinut pukeutua mustan kissan asuun, kun noidillahan usein on kissoja. Kuitenkaan kotoa ei löytynyt yhtään pikimustaa vaatetta pikkuneidille, enkä oikeastaan sellaista halunnut tehdäkään. Tuskinpa sellaista tulisi paljon käytettyä ainakaan myöhemmin. Kertun mielestä Vilmasta tulisi oikein hyvä pääsiäistipu, joten sellainen sitten tehtiin.

Lapsen naamiaisasu, "tipu"
Malli:
Ottobre 1/13
Tikrutin -huppari ja Tiikeri -housut
Koko: 80 cm
Kankaat: Fleece Eurokankaasta,
oranssi trikoo vanhasta T-paidasta
Ottobren hupparimalli oli vuoritettu, mutta en viitsinyt tähän naamiaisasuun tehdä niin monimutkaista ratkaisua. Siispä huppari on tehty ihan yksinkertaisesta mikrofleecestä. Sopivan väristä fleeceä löytyi valmiiksi komerosta. Onhan tämä väriltään kyllä aika räikeä, mutta ehkä sitä tulee keväällä käytettyä välipuserona ulkohaalarin alla kuitenkin. Housuja varten leikkelin yhden vanhan mainos-T-paidan palasiksi.
Hupparin malli on mielestäni hyvä normaalivartaloiselle tai hoikalle lapselle. Pidän tällaisesta vähän tyköistuvammasta mallista. Housut taas olivat omituisen malliset. Vyötäröosa vaikuttaa vaippaa (erityisesti kestosellaista) käyttävälle lapselle turhan matalalta. Mutta kyllä nämä varmasti kesähousuina menevät.

Pikku-noidalle löytyi asu poistettujen vaatteiden laatikosta. Minun vanha, musta trikootunika oli Kertulle kuin täysimittainen mekko. Päähän ja harteille tarvittiin tietysti villahuivit lämmittämään. Jotain väriä piti asuun kuitenkin saada, joten ompelin noidan asuun puuvillakankaasta essun.
Essun malli on "vedetty hatusta", kangas on jo parista aiemmasta ompeluksesta tutuksi käynyttä. Nyt tämä kangashirvitys alkaa olla loppuun käytetty, eli eipähän kummittele kaapissa enää.
 
 Tässä pikku virpojat ovat jo kovaa vauhtia lähdössä kierrokselle. Hyvää pääsiäistä kaikille!


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kvaak kvaak!

Nyt se tuli meillekin - nimittäin tämä haalarihullutus. Ovathan nämä lasten päällä aika höpön näköisiä asusteita. Ompelijoiden blogeissakin on pitkin talvea näkynyt toinen toistaan kivempia haalareita aikuisille ja lapsille, hupulla ja ilman. Itselleni en sentään ole moista pupupukua innostunut ompelemaan, kanssaihmisten suureksi onneksi. Kyllähän tietysti jonkun teini-ikäisen tai muuten simpsakan neidin päällä jumpsuit voi näyttää ihan siedettävältä, mutta jos mamma vetää tällaisen haalarin joskus niskaansa, niin toimittakaa hoitoon.
Lapsen jumpsuit
Malli:
Ottobre 4/12
Koko: 80 cm
Kankaat: Ankkaneulos PaaPii Design,
resori Eurokangas, hupun vuori vanhasta T-paidasta
PaaPiin ankkaneulos on 100% puuvillaa ja mahtavan pehmeää, mutta kuitenkin vähän paksumpaa kuin trikoo. Tämä oli mukava materiaali leikata ja ommella - ja on ainakin muutamat pesut kestänyt jo aivan moitteettomana. Hupun vuoriksi tuli leikeltyä trikoota jonkun firman mainospaidasta.

Oma silmä löytää ompeluksesta taas pikkuvikoja. Leikkauksessa en osannut oikein kohdistaa kankaan kuvioita, joten saumojen kohdalla ankkojen nokat nuuhkivat toisten ankkojen peräpäätä. Vetoketju oli kierrätetty jostakin puretusta laukusta tai vaatteesta, ja on varsin "heppaista" tekoa. Jospa tuo kuitenkin kestäisi, kun eihän siihen kovaa venytystä kuitenkaan kohdistu. Niin ja huppu on ihan WaltawA jopa tuolle meidän paukapäälle. Olisihan sitä (huppua) tietysti voinut pienentääkin, jos olisi jaksanut. Olin laiska.
"Soitanpa mummolaan..."
"Haloo!"

Ei tuo kyllä ihan ensimmäinen haalarintekele ollut. Toissa syksynähän minä jo surautin tuolle meidän isommalle tytölle välihaalarin vaaleanpunaisesta fleecestä. Siihen kaava löytyi Suuri Käsityö -lehdestä. Malli oli kooltaan reilu, kuten ohjeessa luvattiinkin. Malli on ns. helppokaava, joten lehdestä löytyy ompeluun kuvalliset ohjeet. Sen verran sovelsin itse, että lisäsin vetoketjun taakse tuulilistan, joka taittuu yläpäässä tuohon eteen. Kuvittelen, ettei vetoketju pääse sillä tavalla hankaamaan leukaa.

Lapsen fleecehaalari
Malli:
Suuri Käsityö 9/2008
Koko: 104 cm
Kankaat: fleece Kestovaippakaupasta,
resori ehkä Eurokankaasta tai jostain
Tämä haalari on ollut käytössä nyt kahtena talvena lähestulkoon joka päivä toppapuvun alla. Ja läheltä katsottuna käytön jäljet myös huomaa. Nythän tuossa alkavat jo hihat ja lahkeetkin käydä vähän lyhyiksi, joten ensi talveksi Kerttu tarvitsee uuden välikerraston. Vihasin tätä haalaria ommellessa, mutta käytössä tämä on ollut ihan superhyvä.



lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tuunattu tunika

Otsikoksi piti tulla "sienet ja pilvet", mutta siitä saattaisi kyllä saada vähän väärän kuvan tämän mamman harrastuksista... En siis ole kuitenkaan hurahtanut höpöheinään, vaan laitoin tässä aikani kuluksi erästä vanhaa vaatetta vähän uuteen uskoon. Kyseessä on pilvitunika, jonka esittelin viime syksynä. Vaatehan oli ahkerassa käytössä, kunnes hihat jäivät lyhyeksi.
 Leikkasin vanhat hihansuut pois ja lisäsin pitkät, taitettavat resorit tilalle. Myös pääntie oli mielestäni tunikassa jollakin määrittämättömällä tavalla hassu tai ei miellyttänyt silmääni. Tietysti siinä oli saattanut tapahtua jonkinmoinen lerpsahdus (kuten meille kaikille ajan saatossa tuppaa käymään), joten sekin meni uusiksi. 

Miten sattuikin hyllyssä olemaan pätkä Sampsukan valloittavan suloista sienivelouria. En ehkä raaski leikata itse sienikangasta paloiksi vielä pitkään aikaan, mutta varastin nurkasta pari sientä applikaatioksi tunikan helmaan. Kaksipuoleinen liimaharso oli loppu, joten en tällä kertaa käyttänyt sitä applikaatiossa. Helpommalla olisi päässyt liimaharson kanssa... Pilvivelour on muuten ostettu Metsolasta joskus vuonna nakki.

Kerttu kyllä tykkää, kun sai pilvimekon takaisin käyttöön. Vaikka ehkä tuo on nykyisin jo enemmän paitamittainen. 

Loppuun esittelen muutamia viime aikojen ostoksia (puoliso voi lopettaa lukemisen tässä kohtaa, kiitos!).

PaaPiilta tilasin alennuksesta sienijerseytä sekä palan Soulbirdia, joka oli ehdolla Facebookin Ompeluelämää-ryhmän omaksi kankaaksi. Kangastilaus sittemmin peruttiin, mutta onneksi tämä suosikkikuosini kuitenkin toteutettiin. On se vain niin sievä. Nam! Tuota vasemmanpuoleista ankkaneulosta oli myös vähän isompi pala, mutta olen siitä jo ehtinyt toteuttaa yhden vaatteen. Ehkäpä siitä esittelyä seuraavalla kerralla.

 Rovaniemen Ottobressa oli helmikuussa kevätsiivous. En oikeastaan aikonut ostaa mitään - ja kuitenkin oli  pakko mennä ihan pikkuisen vain vilkaisemaan. Aika hyvin onnistuin hillitsemään itseni, kun kotiin tuli vain nämä kolme trikoopalaa.

Joulun alla olimme kaksi viikkoa lomailemassa Philadelphiassa veljeni luona. Siellä kävin ihmettelemässä Jo-Ann -nimistä askartelu- ja kangaskauppaa. Melkoinen paikkahan se olikin, kun yhdessä liikkeessä oli saman katon alla askartelutarvikkeet, ompelukoneet ja -tarvikkeet, neulelangat sekä kankaat. Pelkkä kangasosasto oli suunnilleen yhtä laaja kuin Rovaniemen Eurokangas. Toki asiakaskuntaa voi olla Philadelphiassa hiukan enemmän kuin täällä susirajan takana.

Eivät olleet hinnalla pilattuja nämä kankaat ainakaan Suomen hintatasoon verrattuna. Näillekin kankaille jäi hintaa alle 7e/m. Ylempi pöllökangas on trikoota ja alempi babycord-samettia. Jo-Annilta löytynyt kissatrikoo puuttuu tästä kuvasta.




Mieskin kävi Jo-Annilla ostoksilla. Sain häneltä joululahjaksi pyöröleikkurin. Tämä on kyllä ihan tuttua Fiskarsin laatua, mutta kumma kyllä tämäkin oli Atlantin takana edullisempi kuin kotimaassa. Pyöröleikkuri on osoittautunut todella käteväksi välineeksi lastenvaatteiden leikkaamisessa. Erityisesti resorikaitaletta on nopea leikata viivotinta apuna käyttäen. Mutta kyllä sormiaan saa varoa, tämä värkki on nimittäin t-e-r-ä-v-ä!

Siinäpä on kuva koko kangasvarastostani. Ylähyllyllä muovikassissa on pölisevää tekoturkista, seuraavaksi tulevat puuvillakankaat ja pukukankaat, sitten vaippakankaat ja fleecet, keskellä velourit, joustofroteet ja trikoot. Alimmalla hyllyllä laatikossa on tilkkuja sekä käytöstä poistettuja vaatteita kierrätysprojekteihin ja hyllyllä resoreita. Ompelupöydällä oleva kasa on valmiiksi leikattuja kankaita odottamassa ompelua. Siitä vain inspiraatiota odottelemaan...

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Sisko teki sen taas

Tänään on vuorossa pikapäivitys pikkusisko E.P:n luomuksista. Siskon puikoilta on taas syntynyt pari pörröistä asustetta, jotka sain luvan kanssa lisätä tänne - toivottavasti inspiraatioksi muillekin.
Naisen palmikkoneule
Malli:
Novita Syksy 2012
Koko: S
Lanka: Novita Rose
 Lyhythihaista palmikkotunikaa varten pääsin itse vaikuttamaan langan valintaan. Kas kummaa, kun sattuukin sitten olemaan ihan lempiväri tämä... Neule on todella kevyt mohair-langan ansiosta. Talvella tämä on työvaatteeksikin hyvä, kun se lämmittää mutta ei kuitenkaan ole lyhythihaisena liian kuuma. Olen pitänyt tätä jo monta kertaa sekä valkoisen paidan että pallopaidan kanssa.

 Sovituskuvan ottaminen itsestä ei ole aivan helppoa, kuten lopputuloksesta huomaa. Mutta katsokaa vaikka paremman puutteessa tuota Novitan mallikuvaa (jossa vaate on mielestäni mallille hiukan liian väljä, toisin kuin tämä omani).

Toinen neuleyllätys löytyi Kertun joulupaketista. Tällainen panda-tunika oli samassa Novita-lehdessä: 

...ja tällainen veikeä pörrötunika sieltä tuli:
"Äiti, saanko mä pitää tätä koko päivän päällä?" kysyi Kerttu.
Lapsen neuletunika
Malli:
Novita Syksy 2012
Koko: 110?
Langat: Novita Teddy ja Kaiku
Nythän mä hoksasin, että tämähän on tietenkin Barbapapa!

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kisut ja perhoset

Lapsen tunika ja farkut
Malli:
Dreamland-tunika, Ottobre 4/11
Slim leg -farkut, Ottobre 6/11 (modifioitu)
Koko: 110 cm
Kankaat: kierrätysdenim omista farkuista
kissatrikoo Jo-Ann fabric and craft store
Tällä kertaa valmistui keväistä kuosia Kertulle. Noita kierrätysfarkkuja meillä edelleen riittää, ja jälleen tuhosin yhden parin - tällä kertaa omat isoksi jääneet pillifarkkuni. Perhos-siirtokuva takataskuun löytyi Tiimarista. Housujen malli on sama kuin keltaisissa sammareissa, mutta tällä kertaa tein tuollaisen pitkän resorivyötärön, jotta farkut olisivat mahdollisimman mukavat leikkiessä. Itse denim olikin jo mukavan pehmeäksi kulunutta.

Tuo suloinen kissakangas löytyi uudelta mantereelta. Kävimme joulun alla lomailemassa veljeni luona Philadelphiassa, ja toki siellä piti käydä paikallinen kangas- ja askartelukauppakin tarkastamassa. Aivan toivoton paikkahan tuo Jo-Ann oli tällaiselle kangashamsterille. Onneksi aikaa oli rajallisesti. Mukaan ostosreissulta tarttui edullisia lastenkankaita alle 7 e /metri (!) ja muutama muukin juttu. Kerron lisää noista ja muista ostoksista mahdollisesti myöhemmin... nimittäin kotimaassakin on tullut shoppailtua.



Tunikan kauluksessa on perhosenmuotoinen nappi kiinnittimenä. Pääntie ja hihansuut on poimutettu framilonilla. Käsi ylös, kuka tykkää kuminauharypytysten tekemisestä. Anyone? Joopati joo, ei muuten ole ainakaan minun lempipuuhia. Ihan kivat noista poimutelmista kuitenkin tuli, mutta ratkojalle tuli töitä muutamaankin kertaan. Koskapa yhdistelmäsaumurin peitetikki on nyt lopullisesti poissa pelistä, ei (onneksi) tarvinnut tuskailla enää peitetikkiä silikoninauhan päälle. Vanha Student-ompelukoneeni selvisi kanttauksista jälleen kerran mallikelpoisesti.

Onko tuo meidän likka muuten normaalia hoikempi vai ovatko nuo Ottobren mallit keskimäärin leveitä? Tämä on nimittäin jo ainakin kolmas tunika, josta tulee minun makuuni lyhyt ja leveä. Lehden mallikuvissa tämäkin tunika näytti aivan sopivalta. Ensi kerralla siis varmuudeksi kaavasta yhden koon verran leveyttä pois ja pituutta vastaavasti lisää.

P.S. NeaNoan blogi täyttää 1 v, jonka kunniaksi siellä on arvontaa. Käykäähän katsomassa ja osallistumassa!