lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tuunattu tunika

Otsikoksi piti tulla "sienet ja pilvet", mutta siitä saattaisi kyllä saada vähän väärän kuvan tämän mamman harrastuksista... En siis ole kuitenkaan hurahtanut höpöheinään, vaan laitoin tässä aikani kuluksi erästä vanhaa vaatetta vähän uuteen uskoon. Kyseessä on pilvitunika, jonka esittelin viime syksynä. Vaatehan oli ahkerassa käytössä, kunnes hihat jäivät lyhyeksi.
 Leikkasin vanhat hihansuut pois ja lisäsin pitkät, taitettavat resorit tilalle. Myös pääntie oli mielestäni tunikassa jollakin määrittämättömällä tavalla hassu tai ei miellyttänyt silmääni. Tietysti siinä oli saattanut tapahtua jonkinmoinen lerpsahdus (kuten meille kaikille ajan saatossa tuppaa käymään), joten sekin meni uusiksi. 

Miten sattuikin hyllyssä olemaan pätkä Sampsukan valloittavan suloista sienivelouria. En ehkä raaski leikata itse sienikangasta paloiksi vielä pitkään aikaan, mutta varastin nurkasta pari sientä applikaatioksi tunikan helmaan. Kaksipuoleinen liimaharso oli loppu, joten en tällä kertaa käyttänyt sitä applikaatiossa. Helpommalla olisi päässyt liimaharson kanssa... Pilvivelour on muuten ostettu Metsolasta joskus vuonna nakki.

Kerttu kyllä tykkää, kun sai pilvimekon takaisin käyttöön. Vaikka ehkä tuo on nykyisin jo enemmän paitamittainen. 

Loppuun esittelen muutamia viime aikojen ostoksia (puoliso voi lopettaa lukemisen tässä kohtaa, kiitos!).

PaaPiilta tilasin alennuksesta sienijerseytä sekä palan Soulbirdia, joka oli ehdolla Facebookin Ompeluelämää-ryhmän omaksi kankaaksi. Kangastilaus sittemmin peruttiin, mutta onneksi tämä suosikkikuosini kuitenkin toteutettiin. On se vain niin sievä. Nam! Tuota vasemmanpuoleista ankkaneulosta oli myös vähän isompi pala, mutta olen siitä jo ehtinyt toteuttaa yhden vaatteen. Ehkäpä siitä esittelyä seuraavalla kerralla.

 Rovaniemen Ottobressa oli helmikuussa kevätsiivous. En oikeastaan aikonut ostaa mitään - ja kuitenkin oli  pakko mennä ihan pikkuisen vain vilkaisemaan. Aika hyvin onnistuin hillitsemään itseni, kun kotiin tuli vain nämä kolme trikoopalaa.

Joulun alla olimme kaksi viikkoa lomailemassa Philadelphiassa veljeni luona. Siellä kävin ihmettelemässä Jo-Ann -nimistä askartelu- ja kangaskauppaa. Melkoinen paikkahan se olikin, kun yhdessä liikkeessä oli saman katon alla askartelutarvikkeet, ompelukoneet ja -tarvikkeet, neulelangat sekä kankaat. Pelkkä kangasosasto oli suunnilleen yhtä laaja kuin Rovaniemen Eurokangas. Toki asiakaskuntaa voi olla Philadelphiassa hiukan enemmän kuin täällä susirajan takana.

Eivät olleet hinnalla pilattuja nämä kankaat ainakaan Suomen hintatasoon verrattuna. Näillekin kankaille jäi hintaa alle 7e/m. Ylempi pöllökangas on trikoota ja alempi babycord-samettia. Jo-Annilta löytynyt kissatrikoo puuttuu tästä kuvasta.




Mieskin kävi Jo-Annilla ostoksilla. Sain häneltä joululahjaksi pyöröleikkurin. Tämä on kyllä ihan tuttua Fiskarsin laatua, mutta kumma kyllä tämäkin oli Atlantin takana edullisempi kuin kotimaassa. Pyöröleikkuri on osoittautunut todella käteväksi välineeksi lastenvaatteiden leikkaamisessa. Erityisesti resorikaitaletta on nopea leikata viivotinta apuna käyttäen. Mutta kyllä sormiaan saa varoa, tämä värkki on nimittäin t-e-r-ä-v-ä!

Siinäpä on kuva koko kangasvarastostani. Ylähyllyllä muovikassissa on pölisevää tekoturkista, seuraavaksi tulevat puuvillakankaat ja pukukankaat, sitten vaippakankaat ja fleecet, keskellä velourit, joustofroteet ja trikoot. Alimmalla hyllyllä laatikossa on tilkkuja sekä käytöstä poistettuja vaatteita kierrätysprojekteihin ja hyllyllä resoreita. Ompelupöydällä oleva kasa on valmiiksi leikattuja kankaita odottamassa ompelua. Siitä vain inspiraatiota odottelemaan...

6 kommenttia:

  1. Kauniita on kankaat! Ja ihanan tunikan olet tehnyt!

    VastaaPoista
  2. Ihana tunika. Ja kyllä mie niin kadehdin siistejä ompelutiloja :D. Minulla tuo koppi on enemmän tai vähemmän sekaisin. Ai niin ja olipas paljon kauniita kankaita.

    VastaaPoista
  3. Hienoja toteutuksia, kauniita kankaita ja tuo mahtava järjestelmällisyys.

    VastaaPoista
  4. Äläpäs siellä yhtään piruile mun "järjestelmällisyydestä". Jos nyt ihminen joskus töihin lähtiessään unohtaa päänsä kotiin, niin se on vielä normaalia hajamielisyyttä. Harvemmin tuo mun ompelukoppi muuten ihan noin hyvässä siivossa on, mutta tietysti kuvausta varten piti vähän panostaa. :) Mukavampihan siellä on harrastaa silloin, kun ei rytöläjät räjähtele silmille.

    VastaaPoista
  5. voi miten kivasti sulla on kaikki järjestyksessä!!!mun ompelunurkkaus löytyy meidän makkarista eikä sinne taas mahdu kaappia/hyllyä tarvikkeille ja kankaille.lopputulos onkin että mun kankaat ja tarvikkeet on ripoteltu vähän sinne tänne,ja ne mitä just on työn alla tai mistä just suunnittelee jotain tekevänsä on sikinsokin ompelupöydällä.

    VastaaPoista