tiistai 21. toukokuuta 2013

Kevät-töminää

Huhuu, täällä ollaan! Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen ilmoitan taas olemassaoloni kaikelle kansalle. Olen ollut uppoutuneena kaiken maailman tylsiin rojekteihin, ettei ompeluasiat ole juuri käyneet mielen päällä kuin hyvin satunnaisesti. Mutta jotain pientä kuitenkin on valmistunutkin.

Jaa, että mitä kevät-töminää? No, tämähän tulee tietenkin Tommi Läntisen ihanasta ysärihitistä "Kevät ja minä", joka minun korvissani vääntyi ensikuulemalta muotoon kevät-töminää. Minua enemmälti tuntevat ihmiset tietävät, että olen muutenkin lahjakas kuulemaan laulujen sanoja väärin - liekö vika sitten korvissa vai vilkkaassa mielikuvituksessa? Mutta tömisten se kevät on kuitenkin tänne Lappiinkin jo tullut.

Lapsen pipo ja rukkaset
Malli:
Pipon kaava oma,
rukkaset Ottobre 6/2010
Koko: päänympärys n. 52 cm
Kankaat: Keijutrikoo Ottobresta,
pipon vuori vanhasta T-paidasta
Lasten pipot
Malli:
oma
Koko: keijupipo n. 54 cm
pöllöpipo n. 52 cm
Kankaat: Keijutrikoo Ottobresta,
pöllötrikoo Amerikan-tuliaisia


Villamyssyn sai näilläkin leveyksillä heittää jo nurkkaan. No, toden sanoakseni ei täällä enää mitään muitakaan pipoja ole tällä viikolla tarvinnut, sillä lämpötila on ollut 20 asteen kieppeillä. Mutta vilpoisempia kesäkelejä varten pikkuisen Vilman kikkarainen pää tarvitsi suojakseen uuden pipon. Tai oikeastaan kaksi, koska ulkopukujakin on kaksi eriväristä. 
Tein tämän turkoosinsävyisen pöllöpipon ensin. Piirustelin mallin ihan mutu-meiningillä ja ompelin kasaan. Kankaasta on ollut juttua aiemmassa postauksessa. Tuossa Vilman kirpparilöytö-takissa on vaaleanturkoosi vuori, joka näkyy hiukan hupun sisäpinnassa. Senpä vuoksi tämä pipo sopii väriltään hyvin tuohon pukuun. Piposta ei ollut tarkoitus tulla näin lerppana, mutta on tuo silti päässä pysynyt. 

Yritin tehdä toiseen pukuun sopivasta piposta hiukan pienempää...


...jolloin siitä tietysti tuli hiukan SUUREMPI kuin edellisestä. Tai aika paljon suurempi. Siis niin paljon suurempi, että se on vähän iso tuolle meidän isommallekin tytölle. Mutta Kerttuhan oli oikein mielissään, kun hänkin sai uuden pipon (jota ei oikeastaan olisi tarvinnut).

Vaihdoin suunnitelmaa ja otin käyttöön hyväksi ja sopivan kokoiseksi havaitun oman kaavani, josta muutin vain yläosan suoraksi. Tällainen korvia suojaava malli onkin pienelle lapselle kyllä mukavampi.

Hiukan haasteellista oli saada valokuvaa tästä pakenevasta kohteesta.
 Mutta vihdoin sekin onnistui. Uudet rukkasetkin ovat kädessä tässä kuvassa. PUL-kangas on jäämistöä vaippaompeluista ja vuorina on tilkkukorin pohjalta löytynyttä valkoista fleeceä. Laitoin rukkasten suuhun vielä KAM-nepit, jolloin rukkaset voisi halutessaan laittaa nepparilla kiinni toisiinsa kun on ne riisunut. Näin voisi olettaa, että seuraavalla kerralla pukiessa molemmat rukkaset löytyisivät samasta paikasta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti