Muut asiat ovat vieneet aikaani bloggaamiselta, joten on taas ollut hivenen hiljaisempaa. Ompelukoneen ääreen istuminenkin on nykyisin ollut enemmän satunnaista, vaikka kyllähän se harrastus olisi oikein sopivaa vastapainoa arjen pyörittämiselle. Meidän nuorimmaisemme on nyt tullut siihen ikään, jolloin äidillä olisi hyvä olla yksi silmäpari niskassakin. Ja tarkemmin ajatellen mielellään myös ylimääräinen käsipari kainaloiden alla sekä muutama metri varahermoja takataskussa. Eipä tarvitse huomion herpaantua pitkäksi aikaa, niin jo on pienet sormet kukkaruukun mullassa tai roskista penkomassa... Sanomattakin lienee selvää, ettei kuopuksen valveillaoloaikana ole hyvä idea levittää ompelukaavoja, saksia, neuloja, lankoja ja muita ihania hipellettäviä tilpehöörejä näkösälle.
Näiden koottujen selitysten jälkeen esittelen kaksi vanhempaa tuotantoa olevaa vaatetta, koska uudempaa ei nyt ole toistaiseksi tarjolla - vaikkakin työn alla.
Tunikan helmaan kuului alkuperäisessä mallissa kumilankarypytys, mutta minulla ei ollut varastossani tarvittavaa kumilankaa, ja lopulta Kerttu omi tunikan käyttöön ilman rypytyksiä, ja hyvältä se näyttää näinkin. Hihansuut on rypytetty 5 mm levyisellä Framilon-nauhalla ja samaa on tukinauhana olkasaumoissa. Applikaatio on tehty kaavassa olleen mallin mukaan, mutta hiukan tuunasin tuota kruunua Tiimarista ostetuilla paljeteilla ja helmillä (ai miten niin pidän bling-blingistä?). En oikein tiedä, mitä materiaalia tuo luonnonvalkoinen trikoo on, mutta jonkinlaista sekoitetta ilmeisesti. Se on hiukan liukkaampaa ja raskaampaa kuin puuvillatrikoo, mutta kuitenkin paksua ja laadukkaan oloista. Kangas on minulle tyypilliseen tapaan marinoitunut kaapissa monen monta vuotta ennen kuin pääsi käyttöön.
![]() |
Tytön tunika Malli: Princess, Ottobre 4/12 Koko: 110 Kankaat: Trikoo Oulun Löytöpalasta, resori Sampsukasta |
Tunikan helmaan kuului alkuperäisessä mallissa kumilankarypytys, mutta minulla ei ollut varastossani tarvittavaa kumilankaa, ja lopulta Kerttu omi tunikan käyttöön ilman rypytyksiä, ja hyvältä se näyttää näinkin. Hihansuut on rypytetty 5 mm levyisellä Framilon-nauhalla ja samaa on tukinauhana olkasaumoissa. Applikaatio on tehty kaavassa olleen mallin mukaan, mutta hiukan tuunasin tuota kruunua Tiimarista ostetuilla paljeteilla ja helmillä (ai miten niin pidän bling-blingistä?). En oikein tiedä, mitä materiaalia tuo luonnonvalkoinen trikoo on, mutta jonkinlaista sekoitetta ilmeisesti. Se on hiukan liukkaampaa ja raskaampaa kuin puuvillatrikoo, mutta kuitenkin paksua ja laadukkaan oloista. Kangas on minulle tyypilliseen tapaan marinoitunut kaapissa monen monta vuotta ennen kuin pääsi käyttöön.
![]() |
(Vauhdikkaan kampaan salaisuus on pölynimuri-fööni) |

Toinen tunika on ollut käytössä jo pitempään. Tein sen ehkä vajaa vuosi sitten, alun pitäen mekoksi. Tytön kasvaessa se on kuitenkin jäänyt helmanmitaltaan tunikaksi, mutta on edelleen mieleinen ja ahkerassa käytössä. Nyt kirjoittaessani tulinkin ajatelleeksi, että vaatteen käyttöikää voisi myöhemmin vielä jatkaa vaihtamalla hihansuuresorit pitemmiksi.
![]() |
Tytön tunika Malli: Joku 90-luvun Suuri Käsityö-lehti Koko: 98/104 Kankaat: Pilvivelour Metsolasta |
Onpa nättejä. Ihania nuo kimalteet, kyllähän kunnon kruunussa pitää jalokivet olla ;)
VastaaPoista